Miksi Suomeen ei synny uutta yrittäjyyttä?

Miksi Suomeen ei synny uutta yrittäjyyttä?

Tapauskuvaukset nostavat esiin kysymyksiä oikeusvaltiosta ja yritysilmapiiristä Suomessa. Meillä keskustellaan jatkuvasti siitä, miksi uutta yritystoimintaa syntyy liian vähän ja miksi moni yrittäjä kokee toimintaympäristön muuttuneen aiempaa epävarmemmaksi. Yksi keskeinen tekijä liittyy yrittäjien kokemuksiin viranomaistoiminnasta, oikeusprosesseista ja siitä, kuinka tasapuolisesti yrittäjän oikeusturva käytännössä toteutuu.
          Ylitalon veneet ja Alpo Ylitalon tapaus on hyvä esimerkki siitä, millaisia seurauksia pitkiksi venyneillä viranomaisprosesseilla voi olla yksittäiselle yrittäjälle. Samalla tapaus nostaa esiin laajemman kysymyksen siitä, kuinka paljon epävarmuutta suomalainen järjestelmä aiheuttaa niille ihmisille, jotka harkitsevat yritystoiminnan aloittamista.

Verotarkastus, joka herätti vakavia kysymyksiä

Toimin Ylitalon asiassa hänen haastamanaan asiantuntijatodistajana Kokkolan käräjäoikeudessa arvioimassa suoritetun verotarkastuksen asianmukaisuutta. Tarkastuksen toteutustapa oli poikkeuksellisen puutteellinen. 
          Tarkastusaineisto koostui muun muassa kopiopapereista, joihin oli kirjattu vasemmalle ostettujen moottorien ja oikealle myytyjen moottorien nimiä. Ostoja ja myyntejä oli pyritty yhdistämään toisiinsa keskialueelle vedetyillä viivoilla. Lista käsitti 7 sivua, mutta esitystapa oli niin epäselvä, ettei osto- ja myyntitietojen luotettava kohdistaminen ollut käytännössä mahdollista.
          Tästä aineistosta verotarkastajat tekivät johtopäätöksen, jonka mukaan kirjanpidosta puuttui merkittävä määrä moottorien myyntejä. Arvio perustui otantaan, jonka pohjalta tehtiin yleistys koko aineistoon.
Tarkastuksen yhteydessä ilmeni myös lukuisia virheitä. Osa tositteista oli tulkittu moottorien ostoiksi, vaikka kyse oli täysin muista hyödykkeistä, kuten postimerkeistä. Oikeudessa esitin näkemykseni siitä, ettei tarkastusta voitu pitää luotettavana sen epäselvän ja puutteellisen toteutustavan vuoksi.
         Verotarkastajat puolestaan katsoivat virheiden olevan yksittäisiä luku- ja kirjoitusvirheitä. Käräjäoikeus piti heidän esittämiään havaintoja asiantuntijalausuntoa uskottavampana ja tuomitsi Ylitalon veronkierrosta.

Vaasan oikeuskäsittelyssä asiantuntijanäyttö sivuutettiin

Myöhemmin vastaavanlaiset kysymykset nousivat esiin Vaasassa käsitellyssä vero-oikeudenkäynnissä. Useat oikeustieteen sekä kauppa- ja hallintotieteiden professorit arvioivat kirjanpidon olevan asianmukaisesti hoidettu.
     Oman arvioni mukaan kirjanpito oli poikkeuksellisen hyvin hoidettu, koska yrittäjä oli itse kirjanpitoalan ammattilainen, joten hallituksen kokousten päätökset oli asianmukaisesti kirjattu pöytäkirjoihin, ja ne oli numeroitu ja taltioitu hyvin. Myös veroviranomaisen edustaja totesi oikeudessa, että verotusta varten oli toimitettu tarvittavat tiedot.
     Tästä huolimatta oikeus antoi ratkaisevan painoarvon yksittäisen poliisin näkemykselle, vaikka oikeudenkäynnissä tuli selvästi esille, ettei hänellä ollut käytännössä ymmärrystä kirjanpidon teosta ja taseiden muodostumisesta.
     Tämä herättää vakavia kysymyksiä siitä, kuinka asiantuntijalausuntoja Suomessa arvioidaan. Mikäli useiden asiantuntijoiden näkemykset voidaan sivuuttaa ilman perusteellista analyysia, syntyy vaikutelma järjestelmästä, jossa viranomaisen kanta saa lähtökohtaisesti suuremman painoarvon kuin riippumaton asiantuntijanäyttö.

Väitteet epäasiallisesta vaikuttamisesta

Tapauksen yhteydessä on esitetty myös väitteitä siitä, että yrittäjän asianajajalle olisi tarjottu Verohallinnon taholta edullisia toimeksiantoja vastineeksi siitä, että tämä luopuisi asiakkaansa puolustamisesta, kuten Vaasassa myös tapahtui.
     Samankaltaisia väitteitä on esitetty aikaisemminkin liittyen siihen, että verovelvollisten asianajajille olisi tarjottu konkurssipesien hoitamiseen liittyviä toimeksiantoja, jos he lopettavat yrittäjän puolustamisen. Mikäli tällaiset väitteet pitäisivät paikkansa, kyse olisi erittäin vakavasta ongelmasta oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta.
     Pelkästään se, että tällaisia epäilyjä syntyy, heikentää luottamusta oikeusjärjestelmän puolueettomuuteen.

Mitä yrittäjä tästä ajattelee?

Yrittäjyyden ytimessä on riskinotto. Yrittäjä hyväksyy sen, että liiketoiminta voi epäonnistua markkinoilla. Sen sijaan huomattavasti vaikeampi hyväksyä on tilanne, jossa yrittäjä kokee joutuvansa kohtuuttoman viranomaisprosessin kohteeksi ilman mahdollisuutta tasapuoliseen kohteluun.
Moni yrittäjä kysyy tänään:
     • Voiko viranomaisen virheellinen tulkinta tuhota vuosikymmenten
          työn?
     • Saako yrittäjä aidosti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin?
     • Onko asiantuntijanäytöllä todellista merkitystä?
     • Voiko viranomaisen tekemää virhettä käytännössä enää korjata?

Kun tällaiset kysymykset jäävät avoimiksi, ne vaikuttavat väistämättä myös uusien yritysten syntymiseen.

Elinkeinovapaus tarvitsee toimivan oikeusturvan

Suomen perustuslaki turvaa elinkeinovapauden. Käytännössä elinkeinovapaus toteutuu kuitenkin vain silloin, kun yrittäjä voi luottaa siihen, että viranomaistoiminta on:
     • ennakoitavaa,
     • puolueetonta,
     • huolellista,
     • oikeasuhtaista ja
     • näyttöön perustuvaa.

Mikäli yrittäjien kokemukset ovat päinvastaisia, syntyy epävarmuutta, joka vähentää investointihalukkuutta ja halua ryhtyä yrittäjäksi.
     Ylitalon tapauksessa seuraukset olivat erittäin vakavat. Menestynyt liiketoiminta päättyi sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Tapaus toimii konkreettisena esimerkkinä siitä, kuinka laajoja vaikutuksia viranomaisprosesseilla voi olla.

Kokemuksia akateemisesta vähättelystä ja institutionaalisesta vastakkainasettelusta

Kysymys yrittäjyyden toimintaympäristöstä ei rajoitu pelkästään verotukseen tai oikeusprosesseihin. Myös akateemisen pätevyyden, kansainvälisen osaamisen ja yksityisen koulutustoiminnan hyväksyttävyys vaikuttavat siihen, millaisena Suomi näyttäytyy uusille investoinneille ja yrittäjille.
     Omat kokemukseni liittyvät tilanteeseen, jossa suoritettuani maisterin- ja tohtorintutkinnot Lapin yliopistossa ja Jyväskylän yliopistossa sekä PhD-tutkinnon Yhdysvalloissa jouduin pitkäaikaisen kyseenalaistamisen kohteeksi.
     Opetushallitus, opetusministeriö ja ulkomaalaisviranomaiset loivat toiminnallaan mielikuvaa siitä, etten olisi "oikea tohtori", koska olin suorittanut PhD-tutkinnon Yhdysvalloissa ja saanut sen perusteella professuurin ulkomailta.
     Julkinen keskustelu sai ajoittain poikkeuksellisia piirteitä. Helsingin yliopiston silloinen rehtori Kari Raivio totesi 45 minuuttia televisio-ohjelman haastattelussa, ettei kukaan voi nimittää itseään professoriksi, vaikka minulla oli virallinen nimitys professoriksi Yhdysvalloissa. Totesin hänelle, että kyseessä on herjaus, kun hän vastoin parempaa tietoa puhuu tuollaisia.
     Samoin lukuisat suomalaisista TV- ja sanomalehtien toimittajista kyseenalaisti julkisuudessa pätevyyteni professorin tehtäviin ja esitti, ettei ulkomainen professuuri vastaisi suomalaisia akateemisia standardeja.
Keskustelussa jäi kuitenkin käytännössä kokonaan sivuun se, että olin suorittanut myös suomalaiset maisteri- ja tohtoritutkinnot. Julkisessa mielikuvassa korostettiin ulkomaista taustaa tavalla, joka loi vaikutelman epäilyttävästä tai puutteellisesta pätevyydestä.
     Tällä oli myös konkreettisia seurauksia. Suomeen suunniteltu yksityisen yliopiston hanke sekä siihen liittyneet noin 70 miljoonan dollarin investoinnit kariutuivat. Asiassa pyydettiin tukea myös tutuilta kansanedustajilta, mutta käytännössä kukaan ei ollut valmis edistämään hanketta.
     Tapaus nostaa esiin kysymyksen siitä, kuinka avoin Suomi todellisuudessa on kansainväliselle osaamiselle, yksityisille koulutusinvestoinnille ja perinteisestä poikkeaville urapolulle.

Vuoden 2005 yrittäjyystutkimuksen havainnot ovat edelleen ajankohtaisia. 

Jo vuonna 2005 tekemässäni yrittäjyystutkimuksessa nousi esiin useita rakenteellisia ongelmia, jotka näyttävät olevan edelleen ajankohtaisia.
Tutkimuksen mukaan yrityksen perustamisen pahin este oli 1) palkkatyön ylikorostuminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Yrittäjyyttä ei nähty yhtä turvallisena tai arvostettuna vaihtoehtona kuin palkkatyötä, ja moni koki yhteiskunnan suhtautuvan yrittäjiin epäluuloisesti.
     2) Yritystoiminnan jatkamisen suurimmaksi ongelmaksi nousi yritysten heikko kannattavuus. Yritysten taloudelliset toimintaedellytykset koettiin puutteellisiksi, kilpailu oli kovaa ja markkinat epävarmoja.
     3) Yritystoiminnan laajentamisen esteenä nähtiin puolestaan yrittäjän uskon ja tahdonvoiman puute. Monen yrittäjän identiteetti jäi niin sanotulle käsityöyrittäjän tasolle eikä kehittynyt toimitusjohtaja-identiteetiksi, jossa yritystä johdetaan kasvun näkökulmasta.
     4) Yrittäjän sukupolven vaihdosten kohdalla keskeisin ongelma oli jatkajan löytymisen vaikeus. Yrittäjyyden imago näyttäytyi monille vaatimattomana ja turvattomana tulevaisuuden vaihtoehtona. Myös yrittäjäsukupolven vaihdoksen rahoitusvaikeudet ja verotuksen epävarma lopputulema peloitti sukupolvenvaihdoksen tekemistä.
     Nämä havainnot liittyvät läheisesti myös siihen, miten yhteiskunta kohtelee yrittäjiä, yksityisiä investointeja ja riippumatonta osaamista.

Kyse ei ole vain yhdestä tapauksesta

Vaikka jokainen oikeustapaus on yksittäinen, yrittäjien kokemuksissa toistuu usein sama huoli: järjestelmässä koetaan olevan epätasapaino viranomaisen ja yksityisen ihmisen välillä.
     Suomessa puhutaan paljon innovaatioista, kasvuyrityksistä ja uusista investoinneista. Vähemmälle huomiolle jää kuitenkin se, että yrittäjyys tarvitsee myös vahvan luottamuksen oikeusvaltioon.
     Ilman luottamusta syntyy varovaisuutta. Ilman oikeusturvaa syntyy pelkoa. Ja ilman turvallisuuden tunnetta syntyy vähemmän uusia yrittäjiä.

Tarvitaanko avoimempaa keskustelua?

Ylitalon tapaus nostaa esiin kysymyksen siitä, tulisiko Suomessa käydä nykyistä avoimempaa keskustelua viranomaistoiminnan laadusta, verotarkastusten menetelmistä ja oikeusprosessien tasapuolisuudesta.
Oikeusvaltiossa myös viranomaistoimintaa täytyy voida arvioida kriittisesti. Luottamus järjestelmään ei synny siitä, ettei ongelmista puhuta, vaan siitä, että mahdolliset virheet tutkitaan avoimesti ja puolueettomasti.
Mikäli Suomi haluaa aidosti edistää yrittäjyyttä, yksi tärkeimmistä kysymyksistä ei ole pelkästään verotus tai yritystuet. Keskeinen kysymys on myös tämä: Voiko yrittäjä luottaa siihen, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti?

Juhani Palojärvi professor, HTT, PhD, DBA

Firelake University Finland ottaa kantaa näihin yrittäjyyden haasteisiin tässä blogikirjoituksissa. Pyrimme tarjoamaan uusia näkökulmia ja kannustamaan kriittiseen ajatteluun. Tutustu blogiimme, ja ota osaa keskusteluun. Kuulemme mielellämme myös sinun näkemyksesi aiheesta.