Professori Juhani Palojärvi

Lehdistön ja virkamiesten toiminta yksityisen yliopiston tuhoamiseksi

1 Opetusministeriön, lähetystöjen ja yliopistojen toiminta

Opetusministeriötä kiinnosti heti alusta alkaen yksityisen yliopiston tulo Suomeen, mutta suomalaiseen tapaan kielteisessä mielessä. Opetusministeriöstä ja/tai Opetushallituksesta annettujen lakien ja asetusten mukaan niiden toimivaltaansa ei kuulu ottaa kantaa yksityisten tai ulkomaalaisten yliopistojen toimintaan Suomessa. Opetushallituksen tehtäviin kuuluu antaa yksittäisille ulkomaalaisen tutkinnon suorittaneille vastaavuuskelpoisuus, mikäli hän sitä hakee. Tämä on siis yksittäinen tapahtuma, eikä Opetushallitus voi esimerkiksi päättää, että kaikki Harwardi:ssa tai MTI:ssä suoritetut tutkinnot vastaavat suomalaisia yliopistotutkintoja.

Eräs Keskusrikospoliisissa työskennellyt opiskelijamme Måns Enquist suoritti meillä BBA-II tutkinnon. Sen perusteella hän haki Englantilaiseen Univerisity of Portsmouth’n lukemaan lakitieteitä ja suoritti siellä lakitieteen maisterin tutkinnon. Sen jälkeen hän haki vastaavuutta Opetushallitukselta tutkintonsa vastaavuudesta. Euroopan valtioiden tasolla on sovittu käytäntö, että kaikissa jäsenvaltioissa suoritetut tutkinnot ovat rinnastettavissa toisiinsa. Mutta kun Månsilla oli BBA-tutkinto Prestonista, ei Opetushallitus hyväksynyt tutkinnolle vastaavuutta. He olisivat voineet hyväksyä tutkinnon, mikäli hakupapereista olisi poistettu Prestonin opinnot. He olivat valmiit hyväksymään mitkä muut alempitasoiset kurssit, vaikka opistotasoisessa koulussa, kunhan heidän ei vain tarvitse hyväksyä Prestonin opintoja. Euroopan Unionin alueella on käytäntö, että kun toinen valtio hyväksyy koulutuksen, niin se hyväksytään kaikissa muissakin jäsenvaltioissa. Opetushallitus sääti Prestonia varten oman tulkintansa. Tiedän tapauksen, jossa neuvostoliitossa suoritettu opistotasoinen koulutus rinnastettiin maisterin tutkintoa vastaavaksi Suomessa, eli vasemmistolaisuus pätevöitti opintosuoritukset. Samaa tapahtui myös Tampereen yliopistossa, jossa vasemmistolaiset hyväksyivät toisilleen opintosuorituksia ilman todellisten opintojen suorittamista. Eli Suomessa on ollut järjestelmällistä oppiarvotoimintaa ja kauan. Joka tapauksessa Måns suoritti Lakitieteen lisensiaatin tutkinnon Turun yliopistossa ja väitteli sitten Unviersity of Zagreb’issä.

Opetusministeriö ei pitänyt siitä, että aloitimme yksityisen yliopistokoulutuksen Suomessa. Siksi he aloittivat systemaattisen mustamaalaamisen, jotta toimintamme ei pääsisi käyntiin. Kun ihmiset kyselivät koulutuksen vastaavuutta, tyrmäsivät he toimintamme täysin. Eritoten Anita Lehikoinen oli henkilö, joka ryhtyi mustamaalaamaan minua henkilökohtaisesti ja kyseenalaistamaan Prestonin professorien pätevyyden. Hän valjasti myös ”naisten armeijan” vastustamaan minua ja Prestonia kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tähän naisarmeijaan kuului professoreita useasta yliopistosta.

Pahimmillaan vainoaminen johti siihen, että Tansanian Presidentin nimittämän naiskuvernööri Betty Machangun työtä ”The Compliance Costs of Value Added Tax: A Case of the Taxpayers in Tanzania”, ei hyväksytty Vaasan yliopistossa väitöskirjaksi. Syynä oli käsittääkseni se, että väitöskirjan ohjaajana oli lisäkseni professori Vesa Routamaa Vaasan yliopistosta. Me molemmat olimme Routamaan hyvää hyvyyttään palkkaaman Riitta Viitalan epäsuosiossa. Tämä taas johtuu käsittääkseni siitä, että Viitala ei voinut jäädä Routamaalle kiitollisuudenvelkaan valinnastaan yliopistoon, ja määrätyn luonteenpiirteen omaavat ihmiset kostavat hyvät teot pahoilla teoilla. Viitala käytti esitarkastajana professori Satu Lähteenmäkeä Turun Yliopistosta ja professori Martin Lindelliä Ruotsalaisesta kauppakorkeakoulusta. He eivät hyväksyneet loistavaa työtä, koska tarkoituksena oli vain hylätä väitöskirja Prestonin taustan takia, sekä siksi että Viitala halusi estää Routamaan opiskelijan valmistumisen. Samaa menetelmää Viitala yritti aikaisemmin käyttää muiden opiskelijoiden kohdalla, mutta kun toinen tarkastaja oli New Yorkilaisen Pricing Centerin professori, joka ehdotti jopa laudaturia hänen työstään, niin kaatamishanke kariutui Vaasan Yliopistossa.

Opetusministeriön mustamaalaus tuli ilmi potentiaalisten opiskelijoiden taholta. Tästä syystä värväsimme agenttejamme soittelemaan ministeriöön ja kyselemään Prestonista. Meillä on jopa kirjallisia todisteita opiskelijoiden saamista vastauksista koskien Prestonin tutkintoja.  Perättömien väitteiden vuoksi vaadin kokousta, jossa olisi Anita Lehikoisen lisäksi myös hänen päällikkönsä Markku Linna. Linnakin yritti aina, joka välissä todeta, että he eivät ole syyllistyneet mustamaalaamiseen. Kun en antanut periksi, he kuitenkin vakuuttivat, että sitä ei enää tehdä.

Mielenkiintoista on, että Markku Linna on lakimies, jolloin hänen olisi tullut ymmärtää kuinka vakavasta asiasta tässä oli kysymys. Opetusministeriöllä ei ole lain perusteella minkäänlaista roolia tai tehtävää ruveta antamaan lausuntoja yksityisestä yliopistosta. Se ei kuulu edes Opetushallituksen tai Opetusministeriön tehtäviin. Lain mukaan he voivat antaa tutkintojen rinnastuspäätöksiä vain yksittäisille henkilöille, jotka tutkintojen rinnastusta hakevat. Eli nämä mustamaalaajat toimivat lakien vastaisesti.

Lehikoisen hyökkäys erityisesti minua vastaan johtuu siitä, että hän itse on aina ollut mielestäni alikoulutettu tehtäviinsä nähden. Hänellähän on vain englanninkielen opettajan pätevyys. Helsingin yliopistolehdessä totesinkin kerran, että ”sitä olettaisi, että opetusministeriön korkeimmilla virkamiehillä olisi edes yksi tohtorintutkinto.” Minullahan niitä on sentään kolme!

Tämä opetusministeriön virkamiesten osaamattomuus tulee selvästi esille heidän strategiassaan. Eräässä vaiheessa heillä oli tavoitteena, että 80 %:lla suomalaisista olisi korkeakoulututkinto. Jokainen, joka on kouluttanut opiskelijoista tietää, että vain noin 20% kansasta on kykeneviä suorittamaan maisterin tasoisen tutkinnot. Prestonin osalta se ainakin pitää paikkansa, koska me ei olla ryhdytty alentamaan tutkintovaatimuksiamme, kuten suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on tapahtunut. Tulihan metsäteknikoista yhdessä yössä metsäinsinöörejä.

Tein Opetusministeriön ja lehdistön toiminnasta tutkimuspyynnön Helsingin poliisille vuonna 2009. Se ei tietystikään johtanut tuloksiin, sillä eihän Korppi Korpin silmää noki.  Pyysin poliisia selvittämään, kuka on kaikkien vääristeltyjen lehtikirjoitusten ja mustamaalaamisten takana koska kyseessä on selvä rikos.

Tästä huolimatta Opetusministeriö antoi runsaasti lausuntoja Prestonin Universityn toiminnasta, sen tutkintojen vastaavuudesta ja jopa pätevyydestäni toimia professorina. Tämä osoittaa, että heillä ei ole minkäänlaisia eettisiä ja moraalisia sääntöjä työelämässä, joita he noudattaisivat. Pahin yksittäinen kommenttien antaja oli Opetusministeriön silloinen opetusneuvos Anita Lehikoinen. Hänen suhtautumisensa oli täysin ala-arvoista ja minua henkilökohtaisesti herjaavaa. Siksi laitoimme henkilöstöämme ja erään toisen koulun henkilökuntaa soittamaan Lehikoiselle ja tiedustelemaan Prestonin toiminnasta ja minusta. Lehikoinen syyllistyi aina mustamaalaamiseeni ja Prestonin tutkintojen halveeraamiseen. Tässä oli taustalla ilmeisesti myös hänen koulutuksensa riittämättömyys tehtäviinsä nähden. Hänellä oli vain englannin kielen opettajan pätevyys, eikä hallinnollista kolutusta lainkaan. Tämä selittänee sen, miksi hän uskalsi antaa minusta herjaavia lausuntoja. Hän ei tajunnut siihen sisältyvää riskiä.

Myöhemmin kävi ilmi, että Lehikoinen oli heti ensimmäisen lehti-ilmoituksemme jälkeen ottanut yhteyttä Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulun silloiseen rehtoriin Marja-Liisa Tenhuseen ja ollut tyytymätön siihen, että hän ei ollut estänyt toimintaamme ammattikorkeakoulun toimialueella. Tenhunen kirjoitti tämän takia Sanomalehti Keski-Pohjanmaahan artikkelin suomalaisen koulutuksen tasosta ja tutkintojen pätevyydestä ja akkreditoinnista.

Lehikoisen herjaavien lausuntojen takia soitin silloiselle Opetusministeriön ylijohtaja, varatuomari Markku Linnalle ja vaadin kokoon palaverin, missä käsiteltäisiin Lehikoisen toimintaa. Mukaani tuli tohtori Heimo Langinvainio, joka oli kiinnostunut Prestonin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Palaverissa Linna lupasi, että Lehikoinen ei enää kommentoi Prestonin toimintaa. Hän tosin yritti koko ajan selittää, että Lehikoinen ei ole antanut negatiivisia lausuntoja Prestonista tai minusta.

Lehikoinen toimi kuitenkin taustalla koko ajan. Kun olin Lapissa hoitamassa yrittäjyyden professuuria, hän toimi yhteistyössä dekaani Arto Haverin kanssa minun irtisanomiseksi toimestani. Minut palkattiin aluksi professorin tittelillä ja toimimaan Yrittäjyyden maisteriohjelman johtajana. Mukana keskusteluissa olivat Rehtori Esko Riepula, Dekaani Asko Suikkanen ja Yhteiskuntatieteellisen laitoksen johtaja Jukka Pellinen. Myöhemmin yliopistolle selvisi, että Opetusministeriö ei hyväksy projektien johtajille professorin titteliä. Siksi uudeksi tittelikseni tuli Kehitysjohtaja. Rehtori Esko Riepula totesi minulle, että minähän voin edelleen käyttää professorin titteliä, koska minulle oli se myönnetty Prestonista. Käytin niitä molempia tarpeen mukaan, eikä asia ei ollut minulle avainkysymys. Nimitysmuutos koski kahta muuta Yliopiston hallinnoimien projektien vetäjiä.   

Suomen New Delhin lähetystö laati luottamuksellisen selvityksen 7.10.1999 (liite 15) maahan opiskelemaan hakevista opiskelijoista, joilla on ollut väärennettyjä tutkintotodistuksia ja asiakirjoja. Selvityksen mukaan edustusto on haastatellut 50 opiskelijaa, joista heidän mukaansa on ollut vain kolme hakukelpoista henkilöä. Sitten lähetystö ottaa esimerkiksi Preston Universityn, johon heidän mukaansa on hyväksytty kuusi opiskelijaa (tieto on väärä, koska emme ole hyväksyneet kuin kaksi). Opiskelijat olivat lähetystön mukaan olettaneet, että kampuksella opiskelee 4000 opiskelijaa. Olisi kiva tietää mistä tällainen tieto oli saatu, koska Preston tai me emme ole sellaista kertoneen kotisivuillamme. Opetusministeriö jakoi tämän luottamuksellisen selvityksen kaikille yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja opetushallitukselle Markku Linnan ja Leena Pirilän allekirjoittamana. Tein selvityksestä valituksen Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja heidän päätöksensä mukaan virkamiehet olivat syyllistyneet turhan tuskan tuottamiseen minulle käyttämällä minua esimerkkinä.

Noin kahdeksan kuukautta tehtävieni aloittamisen jälkeen Lapin Kansan toimittaja Marjukka Vakkuri kirjoitti artikkelin otsikolla ”Yksityisen yliopiston sivupiste Kittilään.” ”Tutkinnot eivät viranhaussa vastaa suomalaisia korkeakoulututkintoja.”  Tämän jutun osalta on hyvä tiedostaa, että Heikki Tuomi-Nikula toimi tuolloin lehden päätoimittajana, mutta oli myös Lapin yliopiston hallituksen jäsen. Sen takia artikkelissa haastateltiin sekä Rehtori Esko Riepulaa että Yhteiskuntatieteiden uutta dekaani Arto Haveria. Minulta ei kysytty yhtään kysymystä lehden mainitseman irtisanomiseni takia, koska jutun tarkoitus oli mollata minut. 

Myös Rehtori Esko Riepula yrittää mollata amerikkalaisia tutkintoja toteamalla, että ”tutkintoja saa kyllä helpomminkin. Ei niitä tarvitse tulla Kittilään suorittamaan. Niitä saa Amerikasta ostaa.”  Haveri puolestaan toteaa, että ”Palojärvi irtisanottiin toukokuussa määräaikaisesta kehitysjohtajan tehtävistään, jossa hän aloitti elokuussa 2000. Eniten vaakakupissa painoi Haverin mukaan se, että ”Palojärvi ei hoitanut tehtäviään työnantajan ohjeiden mukaisesti. Palojärven toiminta yrittäjyyden maisteriohjelmassa ei noudattanut tiedekunnan määräyksiä ja opetusohjelmia. Opintosuorituksia annettiin niin sanotusti aika kevyesti.” Yliopisto 15/2001 lehden sivulla 29 hän kirjoittaa, että ”Preston tuli tutuksi, kun Juhani Palojärvi yritti hyväksyttää siellä suoritettuja opintoja meillä ja antaa niistä hyvin runsaasti opintoviikkoja.   

Asia oli kuitenkin täysin toisin kuin Haveri väitti. Minulle ei ollut koskaan annettu minkäänlaisia ohjeita työhöni liittyen. Aloittaessani työt yliopistolla niin kukaan ei ollut edes kertomassa, missä voisin työskennellä, koska kaikki professorit olivat kesälomillaan. Sovin kaikki asiat, kuten palkkaukseni rehtorin kanssa käydessämme palkkatoimistossa. Kateuden lähteenä Haverilla oli juuri palkkani, koska sain sovituksi palkkani täysillä ikälisillä. Siksi palkkani oli yli 25.000 markkaa kuukaudessa. Kun yliopistoon palkattiin samoihin aikoihin markkinoinnin professori, oli hänen palkkansa noin 17.500 markkaa kuukaudessa. Haverin palkka oli jossakin 20.000 markan kieppeillä.Eräs suurin työhöni liittyvä ongelma, josta olin huolissani, oli että yliopisto hallinnoi yrittäjyyden maisteriprojektia, vaikka minun piti vastata siitä. Minulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa mitä kuluja projektille kirjattiin. Esimerkiksi lähtöni jälkeen maisteriohjelman kuluksi kirjattiin minulle maksetut korvaukset, vaikka EU:n sääntöjen mukaan ne eivät olisi sinne kuuluneet vaan yliopiston kuluihin. Palkkatodistukseeni oli merkitty, että olin muka ollut tuntiopettaja.

Mitä tulee opintosuoritusten hyväksymisiin, en ollut vielä hyväksynyt ainoankaan opiskelijan ainoatakaan opintoviikkoa ja että ne olisi merkitty opintokorttiin. Syynä oli, että tiesin Haverin yrittävän kammeta minut ulos työstäni ja etsivän vireitä työstäni. Ennen opintoviikkojen hyväksymistä hän yritti löytää syyksi sen, että en ollut toiminut paikallisten yritysten kanssa yhteistyössä kuten projekti määritteli. Lähetin hänelle listan jossa oli 26 yritystä osoitteineen ja nimitietoineen, joiden kanssa olin toiminut laajemminkin. Joten tätä kautta Haveri ei löytänyt irtisanomisperusteita ja oli keksittävä jokin muu peruste.

Toinen asia oli opintoviikkojen hyväksyminen. Haveri väitti lehtiartikkelissa, että olin antanut kevyesti opintoviikkoja muualla suoritetuista opinnoista. Tosiasia oli, että en ollut antanut opintokortteihin merkittäväksi ainuttakaan opintoviikkoa. Erikseen hän mainitsee esimerkkinä Prestonin. Ainoat Prestonissa opiskelleet olivat seinäjokelainen yrittäjä Reima Kuisla ja Haapajärvinen Tuomo Tiitto, jotka tulivat yrittäjyyden maisteriohjelmaan, mutta Avoimen yliopiston kautta. Sosiologian professori Asko Suikkasesta ja Reima Kuislasta muodostui opiskelujen myötä tiivis parivaljakko, koska molemmat olivat armoitettuja hevosmiehiä. Tästä syystä Suikkanen antoi Kuisalle runsaasti opintoviikkoja Prestonissa suoritetuista opinnoista. Lisäksi hän nosti Prestonissa antamiani arvosanoja, siten että Kuislan mukaan hänellä on arvosanoina ”erinomaiset tiedot” useimmista suorituksista. Suikkanen käytti Kuislaa jopa luennoitsijana yliopistolla. Toinen tiedossani oleva Prestonin opiskelija haki jatko-opiskelijaksi ja tuli valituksi tohtoriohjelmaan parin vuoden kuluttua lähdöstäni Lapin yliopistosta. Haveri siis suoraan valehtelee asioista. Haverin ohjeiden mukaan aikuisille opiskelijoille olisi pitänyt pitää samat luennot kuin nuorille aloitteleville opiskelijoille. Totesin Haverille, että ”jos minä luennoin niin lapsellisia asioita kuin nuorille luennoidaan, minut nauretaan pihalle!” Opiskelijoilla oli joko ekonomin tutkinto tai vähintään 100 opintoviikkoa yliopistollisia opintoja takanaan, sekä pitkät työkokemukset viroissaan tai tilitoimistoyrittäjinä.

Kun Heikki Tuomi-Nikula oli yliopiston hallituksen jäsen, niin Lapin Kansan toimittaja Marjukka Vakkurin tehtäväksi annettiin kirjoittaa juttu Prestonista Lapin  yliopiston näkökulmasta. Minulta ei kysytty artikkelia varten mitään lähtöni syistä. Aluksi Riepula tuki tekemisiäni, koska heidän tarjotessaan minulle yrittäjyyden professuuria, minulla oli muitakin vaihtoehtoja. Nimittäin Jyväskylän yliopiston professori Pertti Kettunen käytti yhtenä väitöskirjan esitarkastajana englantilaisen Durham University’n professori Allan Gibb:iä. Kettunen ja Gibb olivat keskustelleet keskenään ja sopineet, että jos haluan lähteä Englantiin, niin minulle on tarjolla yrittäjyyden professuuri yliopiston omistamassa yrittäjyyskeskuksessa.

Haveri oli kaikkia muutoksia vastaan heti alusta alkaen. Hän ei itse ole auskultoinut tai omaa uusien opetusmenetelmien tuntemusta, ja ne pelottivat häntä. Syynä oli myös valtava kateus minua kohtaa. Hän ei olisi koskaan hyväksynyt minua työhön jos olisi ollut päättävissä elimissä valintani aikaan.  Kun meillä oli yliopiston henkilöstön koulutustilaisuus, niin Riepula kysyi minulta, että ”miten minulla menee uudessa työssäni?” Vastasin, että ”yliopistomaailmassa ylin johto näyttää ymmärtävän muutoksien tarpeellisuuden, mutta nämä ”pikkunilkit” vastustavat kaikkia muutoksia. Haveri ja laskentatoimen professori Ilpo Kähkönen istuivat melkoisen nolon näköisenä penkissään, koska he vastustivat kaikkea, mitä esitin tiedekuntaneuvostojen kokouksissa. Yhdessä kokouksessa Haveri ryhtyi ruotimaan Yrittäjyyden Maisteriohjelman erästä kurssikuvausta, että onko oikein todeta, että ”kurssin suoritettuaan opiskelija suhtautuu positiivisesti yrittäjyyteen.” Totesin Haverille, että ”eiköhän me nyt olla Lillukan varsissa ja että ei tällaiset asia kuulu tiedekuntaneuvostossa käsiteltäviin asioihin mitättömyytensä takia. Opintosihteeri Mervi Tikkanen voi oikolukea ja korjata tekstit.” Tikkanen oli vararehtorin kumppani ja siten vaikutti moniin asioihin yliopistolla.

Lapin yliopisto teki minua koskevan erottamispäätöksen 9.5.2001 Haverin aloitteesta. Asianajajani Veli Päivikkö oli tehnyt 21.8.2001 valituksen irtisanomisestani Virkamieslautakuntaan. Oikaisuvaatimuksen sisältö oli seuraava: ”Palojärvi on vaatinut irtisanomispäätöksen ja virasta pidättämistä koskevan päätöksen kumoamista ja määräystä siitä, että hänen virkasuhteensa jatkuu siihen saakka, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu, vähintään kuitenkin 31.7.2003 saakka. Palojärvi on lisäksi vaatinut Lapin yliopiston velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.” Virkamieslautakunta teki päätöksen 14.11.2001. Päätös kuuluu seuraavasti: ”Oikaisuvaatimus hyväksytään. Vaatimus, joka koskee määräyksen antamista siitä, että Palojärven virkasuhde jatkuu katkeamatta siihen saakka, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu, vähintään kuitenkin 31.7.2003 saakka jätetään tutkimatta virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomana.”

Irtisanomiseeni liittyen Yliopisto joutui järjestämään laillisen kuulemistilaisuuteni. Yliopiston puolelta mukana olivat rehtori Esko Riepula, dekaani Arto Haveri ja yliopiston silloinen lakiasiantuntija, joka ei tosin puhunut tilaisuudessa lainkaan. Minulla oli mukanani asianajaja Veli Päivikkö. Tilaisuuden aloitti Haveri luettelemalla niitä syitä, miksi minut on irtisanottu. Vakavin asia hänestä oli, että olin ylittänyt valtuuteni asioita hoitaessani, olin antanut opintoviikkoja liian kevyesti, kuten hän väitti myös Lapin Kansan artikkelissa (liite 2) myös kertoi. Lisäksi syykseni luettiin. että olin ohjannut tohtoriopiskelijoita jne. Päivikkö sanoi Haverille ”kerropa millä tavalla Palojärvi on ylittänyt käytännössä valtuutensa.” Tähän Haveri ei pystynyt antamaan vastausta, koska tosiasiassa en ollut virallisesti hyväksynyt riidan takia kenenkään opintoviikkoja. Kun rehtori oli paikalla, ei hän voinut vedota siihen, että asiasta ei olisi sovittu työhönottohaastattelussa. 

Mitä sitten tuli tohtoriopiskelijoiden ohjaukseen ilman valtuuksia totesin Haverille ”tohtoriopiskelijoiden ohjauksesta oli sovittu rehtorin, dekaanin ja laitoksen johtajan kanssa työpaikkaneuvottelujen yhteydessä.” Mainitsin myös ”olimme samassa tilaisuudessa sopineet, että saan tuoda uusia opiskelumenetelmiä ja muutenkin uudistaa yliopistokoulutusta.” Minulla oli lukuisa määrä uudistuksia, jotka halusin tuoda suomalaiseen yliopistoon niiden laadun parantamiseksi. Professorien auskultointi, aikaisempien opintojen ja tutkintojen tarkempi hyväksyminen ja uudet opetusmenetelmät, kuten Oxford Tutorial -menetelmän käyttöönotto olivat merkittävimpiä uudistuksia. Koko neuvottelujen ajan Haveri oli melkoisessa piinapenkissä ja altavastaajan asemassa, koska ainoatakaan väittämäänsä hän ei saanut toteennäytettyä. Hän kuvitteli, että arvovallallaan hän voi jyrätä minut mennen tullen, mutta toisin kävi.

Virkamieslautakunnan päätöksen takia Yliopisto pyysi minua palaveriin, joka järjestettäisiin yliopistolla. Oli Ylivieskassa kun ilmoitus tuli. Lähdin ajamaan pakettiautolla kohti Rovaniemeä, mutta auton laturi meni rikki jo Vihannissa ja jouduin korjauttamaan sen. Soitin Yliopistoon ja ilmoitin ongelmasta, mutta he aikoivat odottaa niin kauan, että pääsen perille, koska hallitus oli jo koolla asiaa varten. Yliopisto valmis sopimaan riitamme ja maksamaan 250.000 markkaa korvausta heti, jos suostun sopimaan riidan. Ehtona oli, että en saa kertoa tapauksesta julkisesti mitään ja sitä tehostettiin 500.000 markan uhkasakolla. Tämä kuvastaa kuinka paljon he pelkäsivät asian menevän julkisuuteen ja käyvän ilmi, että dekaani Haveri, joka on julkishallinnon professori ja rehtori Riepula joka on julkisoikeuden professori, eivät osanneet hoitaa työsuhdeasioita oikealla tavalla. Neuvottelun yhteydessä yritimme suurempaa korvaussummaa, mutta he aikoivat valittaa ja vetkuttaa asiaa vuosia. Heidän mielestään sopimus olisi hyvä myös minulle. Neuvottelimme hetken kahdestaan Päivikön kanssa ja hyväksyimme sopimuksen.

Kun korvaus maksettiin vielä palkkana, oli sillä iso vaikutus tulevaan eläkkeeseen, joten se nosti korvauksen arvoa minun kannaltani katsottuna. Sopimus kuvastaa Haverin pelkoa, että hänen osaamattomuutensa paljastuisi kaikille ja vaikuttaisi hänen tulevaisuuteensa. Eli tämä osoittaa, että yliopistot eivät voi opettaa ihmisiä toimimaan oikein pienimmissäkään asioissa, kun itse eivät osaa. Miettikääpä sitä, miten pienenkin yrittäjän on selvittävä irtisanomisista ilman tohtorin tutkintoa. Yrittäjänä minä en koskaan jää työttömäksi ja heti seuraavalla viikolla ryhdyin järjestämään oman yliopiston aloittamista Kittilään.

Korvaus käsiteltiin sisäisesti siten, että palkka maksettiin minulle tuntiopettajana toimimisesta siksi, että korvaus voitiin kohdistaa Yrittäjyyden maisteriohjelman kuluksi vaikka en luennoinut korvausta vastaan.

Haveri oli tyhmyyttään sanonut markkinoinnin professori Toivo Lipiäiselle ”Me kostetaan Palojärvelle hänen sanomisensa.” Lipiäinen antoi Hallinto-oikeutta varten irtisanomiseni perusteita koskevan lausunnon, ja sillä oli suuri painoarvo ratkaistaessa lainvastaista irtisanomista. Minusta se on todellista ammattitaidon puutetta, että Haveri Riepulan hyväksymänä tyrivät irtisanomiseni ja aiheuttivat yliopistolle suuret kustannukset. Edes kansakoulupohjaiset yrittäjät eivät toimi näin typerästi, koska heillä on kokemusta asioiden hoitamisessa.

Lapin yliopiston maksamien korvausten jälkeen heidän pöytäkirja luki että minut on irtisanottu tehtävistä. Lähetin Riepulalle sähköpostin ja annoin kaksi vaihtoehtoa; joko lisätä pöytäkirjaan, että minulle on maksettu laittomasta irtisanomisesta tai, että pöytäkirja poistetaan netistä. Riepula valitsi viimeisimmän vaihtoehdon, koska silloin ei tullut suoraan näkyviin heidän töppäilynsä.

Mutta sanomalehtien toimittajilla ei ollut tarvittavaa asian ymmärrystä, osaamista, eikä myöskään oikeaa asennoitumista eli puolueettomuutta yksityistä yliopistoa kohtaan. Niinpä artikkeleiden taso oli järkyttävän huono sisältäen herjauksia ja ne olivat asiavirheitä täynnä. Käsittelen lehtikirjoituksia tarkemman kuvan antamiseksi seuraavaksi.

2  Muut Sanomalehtien mustamaalauskampanjat

Ensimmäisenä yksityisen yliopiston aloittamisesta uutisoi Sanomalehti Kalevan toimittaja Jari Niemi (liite 3) 5.8.1998 otsikolla ”Ylivieskaan Prestonin kampus. ”Opetusministeriö pitää ulkomaalaisten yliopistojen tuloa Suomeen vain ajan kysymyksenä.” Artikkelissa kerrotaan USA:n Prestonin yliopistosta ja sen toimipaikoista, mutta ei mainita sitä, että me toimimme lisenssin perusteella ja olemme täysin suomalainen organisaatio. Tuskin Niemi olisi sitä ymmärtänytkään kehnon koulutuksen takia. Opetusministeriön ylijohtaja Markku Linna on todennut, että ”Palojärven yrityksen yliopisto on päänavaus Suomessa. Olen varma, että muitakin ulkomaalaisia yliopistoja tulee Suomeen. Tämä on toteutunut esimerkiksi siten, että Virolainen yliopisto toimii Suomessa. Lisäksi 2010 –luvulla kaksi suomalaista yksityistä yliopistoa on aloittanut toimintansa.

Helsingin Sanomain toimittaja Marjukka Liiten uutisoi asiasta 6.8.1998 otsikolla ”Ylivieskaan puuhataan pakistanilaisten yliopiston toimipaikkaa.” Artikkeli on rasistinen, koska sinä viitataan pakistanilaiseen omistukseen, ikään kuin se olisi jotenkin hävettävä tai huono asia. Liitenkään ei ole perehtynyt tosiasioihin vaan kirjoittaa olettamusten perusteella, kuten ammattitaidottomat toimittajat tekevät. Saman lehden toimittaja Tapio Mainio kirjoittaa 14.8.2001 artikkelin otsikolla ”Amerikkalainen yliopisto aloittaa Kittilässä.” Tässäkään jutussa ei ole perehdytty aiheeseen, eivätkä toimittajat ymmärrä mitä lisenssi tarkoittaa. Olemme useasti kertoneet, että toimimme lisenssillä ja että olemme yksityinen suomalainen organisaatio, joka tarjoaa amerikkalaisia tutkintoja.

Heti Lapin Kansan artikkelin julkaisemista Kalevan toimittaja Veikko Isomursu kirjoitti 12.9.2001 artikkelin otsikolla ”Prestonin yliopistolla riitaisa alku.” Kittilän yksikkö valmistelee kannetta ”maineensa tahraajia” vastaan.” Tämäkin osoittaa toimittajan asennoitumista yksityistä yliopistoa vastaan. En ollut riidoissa kenenkään muun kuin Haverin kanssa. Kalevan artikkeli oli kirjoitettu päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikulan ohjeiden mukaisesti. Hän oli tuolloin Lapin yliopiston hallituksen jäsen ja sen takia hyvin läheisissä suhteissa yliopistoon. Otsikko on siten täysin tuulesta temmattu, mutta palveli loistavasti Haverin tarkoitusperiä. Jutun tarkoituksena oli päästä kertomaan, että minut on erotettu ja että olen ylittänyt valtuuteni toimiessani yrittäjyyden maisteriohjelmassa.

Kukaan toimittajista ei ole koskaan kertonut, että toimiakseen yliopiston ei tarvitse USA:ssa olla akkreditoitu eli tunnustettu jokin alueellisen akkreditointiorganisaation toimesta. Riittää, että yliopistolla on osavaltion lupa toimia. Esimerkiksi Wyomingin osavaltion koulutusosaston lupa on otsikoitu: ”Private School License (Post-Secondary Education institution).” ”Preston University is a Licensed School. This is to certify that the above-mentioned school located at 1204 Airport Parkway, Cheyenne, Wyoming 82001 meets the minimum standards for licensure pursuant to the private school licensing act, W.S.21-2-401 et seq.

Akkreditointi eli tunnistaminen on hyväksi, kun opiskelija vaihtaa yliopistoa, jolloin suoritetut opinnot on helpommin hyväksyttävissä toisessa yliopistossa. Meiltä suoritetut tutkinnon ovat olleet siirrettävissä toisiin suomalaisiin yliopistoihin, kuten olen aikaisemmin todennut. Meiltä on lähtenyt opiskelijoita suomalaisiin, ruotsalaisiin, englantilaisiin ja amerikkalaisiin yliopistoihin ilman mitään ongelmia. Yksistään Vaasassa on väitellyt yli kymmenen opiskelijaamme. Tosin yliopisto ei sitä välttämättä tiedä. Käsittelen akkreditointia ja siitä käytävää keskustelua myöhemmin omassa luvussa.

Pian toiminnan aloittamisen jälkeen myös MTV3:n 45 minuuttia – ohjelma tuli tutustumaan Kittilään ja tekemään Prestonista ohjelman Pertti Nybergin johdolla. Tässä vaiheessa ohjelma oli asiallinen Nybergin taholta. Ohjelmassa haastateltiin Helsingin yliopiston rehtori Kari Raiviota, joka pilkallisesti totesi ”ei kukaan voi nimittää itseään professoriksi.” Tällä lausunnolla hän yritti antaa kuvan, että minua ei ole nimitetty professoriksi vaan olen alkanut itse kutsua itseäni professoriksi. Yliopistolehdessä 1/2001, sivu 28 Anna Mäkelä kirjoittaa ”Ensimmäinen yksityinen yliopisto on rantautunut Suomeen ja herättänyt omatekoisine professoreineen jo runsaasti keskustelua.” Sekä Raivion että Mäkelän kirjoitukset ja/tai puheet ovat herjaavia ja minun kunniaani loukkaavia, koska minulla on huomattavasti parempi koulutus kuin kummallakaan kirjoittajista. Totesin Raiviolle koskien hänen halventavaa letkautustaan MTV3:n haastattelussa ”Se on herjaus, kun vastoin parempaa tietoa väität minun itse nimittäneen itseni professoriksi.”  Minulla on nimityksestä olemassa luonnollisesti todistus Prestonista, joten yhden tohtoritutkinnon miehellä ei pitäisi olla varaa halveerata minua. Raivio on koulutukseltaan lastenlääkäri, joten onkohan se ollut lasten onni, ettei hän toimi lastenlääkärinä vaan johtaa yliopistoa ilman alan tutkintoja?

Mitä tulee Raivion itsensä pätevyyteen, ei voi muuta kuin ihmetellä, että lastenlääkäri valitaan johtamaan yliopistoa. Koulupohja ei sitä kyllä tue mitenkään, mutta politiikka suomessa pätevöittää kaikkeen. Raivio mollaa Helsingin yliopiston avajaispuheessa University of Phoenixin toimitusjohtajaa hänen mielipiteistään, mutta tiesikö Raivio, että kyseisellä henkilö oli jo tuolloin sekä kasvatustieteiden- että oikeustieteiden tohtori. Samassa yliopiston avajaispuheessa Raivio toteaa ”Yliopisto-nimikkeellä voi myydä myös suuria toiveita ja turhia diplomeja. Siksi maailma alkaa olla täynnä mitä kummallisimpia "yliopistoja", Raivio totesi. Suomeenkin on tulossa pari outoa yrittäjää. Kittilässä aloittelee Preston Universityn nimellä kulkeva hanke. Kansainvälinen IT-yliopistohanke houkuttelee opiskelijoita ulkomailta ja tarjoaa heille puolentoista vuoden pikakoulutusta yritysmaailman tarpeiden mukaisesti.” Olen ylpeä itsestäni koska Raivio on ottanut Prestonin esille avajaispuheessaan. Se todistaa, että Preston sattuu häneen kipeästi. Lieneekö oma aikaansaamattomuus ja mitättömyyden tunne hyökkäyksen ja pelon takana?

Ollessani Kittilässä lukuisa joukko eri lehtien toimittajia tuli todellisuudessa lomalle Leville, mutta reissu naamioitiin työmatkaksi, jotta matkakulut saatiin työnantajan piikkiin. Myös Aamulehden toimittaja Taneli Heikka teki jutun Prestonista otsikolla ”Kapinaprofessorin amerikkalainen unelma.”  Juttu on asiallisempi ja myönteisempi kuin yleensä jutut ovat olleet. Artikkelissaan hän toteaa mm. ”Tuttavien mukaan Palojärvi on yrittäjänä ja opiskelijana tavattoman sinnikäs. Pohjalainen rehtiys on saattanut provosoida kriitikoita.”

Pertti Nyberg oli kirjeenvaihtajana Washingtonissa ja kirjoitti Iltalehteen artikkelin otsikolla: ”Tekaistut tutkinnot lisääntyvät Yhdysvalloissa. Väärin perustein vallan huipulle.” Jutussa hän kertoo, kuinka puolustusministeriön korkea virkamies oli ostanut maisterin paperit tekaistusta yliopistosta. Valitettavasti tällaisia tutkintojen kauppaajia on myös olemassa, mutta niillä ei ole fyysistä paikkaa, josta ne toimivat. Yhteydenotot tapahtuvat puhelimitse ja toiminta on heti alusta alkaen salaperäistä, kuten oheinen ilmoitus osoittaa. Kuka ottaessasi yhteyttä sellaiseen yliopistoon, kun et tiedä, minkä nimisestä yliopistosta saat paperit. Itse en tohtisi laittaa rahaa tällaiselle kauppiaalle, koska luultavampaa on, että et saa mitään vastineeksi, edes kopiokoneella tehtyjä todistuksia.

Nyberg ottaa artikkelin loppupuolella esille Prestonin ja kirjoittaa: ”Hieman vakaammalla maaperällä toimivat etäopiskeluun keskittyneet ns. pikayliopistot, kuten Wyomingissa sijaitseva Preston University. Prestonilla on toimintaa myös Suomessa, sillä yksi yliopiston kampuksista sijaitsee Ylivieskassa. Prestonilla on Wyomingin osavaltion lupa toimia, mutta sitä ei ole virallistettu. Niinpä Prestonin Suomessakin hankittujen muutamien tutkintojen arvo on niin sanotusti katsojan silmissä.” Nyberg ei ymmärrä mitä akkreditointi tarkoittaa. Sen takia akkreditointi on käsitelty myöhemmin omana lukunaan.

Nybergin jutun jälkeen olin yhteydessä sekä CIA:han että FBI:hin. Kerroin Iltasanomien lehtijutusta, ja siitä, että hän itse asiassa mollasi myös Amerikan presidenttiä artikkelissa.  Kirjoitin virastoille, että ”lähettäkää se kommari kotiin Amerikasta.” Ei mennyt kauan, kun hänen asemapaikkansa oli Tallinnassa. Oliko kyseessä sattuma vai ilmoitukseni aikaansaannos, jää minulle hämäräksi.

Vuoden 2002 tammi-helmikuussa markkinoimme ”Viisas johtaminen – Johtamisen huippuseminaari -koulutusta, joka pidettäisiin Hotelli Silveriassa Vaasassa 21.2.2012. Luennoitsijoina ilmoituksen mukaan toimivat professori Vesa Routamaa Vaasan yliopistosta, professorit Juhani Palojärvi ja Kari Kanerva Preston University’tä. Kurssi oli menestys ja sille osallistui usea Lääninhallituksen virkamies ja tuomari, sekä opiskelijoita sekä Vaasan yliopistosta että Prestonista, vaikka Vaasan ylioppilaslehden päätoimittaja kirjoitti todella ala-arvoisen ja herjaavan pääkirjoituksen kurssin markkinointiaikaan.

Kurssin markkinointi aktivoi siis lehdistön kirjoittamaan jälleen ala-arvoisia artikkeleita sekä koulutuksesta että meistä luennoitsijoista. Minua ihmetyttää aina se, että miten he uskalsivat kirjoittaa herjaavia kirjoituksia meistä, koska olemme väitelleet Kanervan kanssa Lapin yliopistossa, joten meillä on aivan samanlainen koulutus kuin kenellä tahansa suomalaisella professorilla. Itse olen vuosittain kirjoittanut englanninkielisen oppikirjan, ja tehnyt myös tutkimuksia, joten olen ollut tuotteliaampi kuin useimmat valtionyliopistojen professorit.

Heti ensimmäisen kurssimainoksen ilmestymisen jälkeen 7.2.2002 Sanomalehti Pohjalaisessa oli toimittaja Pirjo Raution artikkeli otsikolla ”Mikä on Prestonin professori?” Rautio haastatteli professoriliiton toiminnanjohtaja Jorma Virkkalaa. Esitetyt kysymykset ovat herjaavia ja ala-arvoisia, eikä Rautio ollut minuun yhteydessä asian tiimoilta, koska asioiden totuudenmukaisuus ei häntä kiinnostanut. Hän ei myöskään maininnut mitään koulutuksistani tai työkokemuksestani. Virkkala on koulutukseltaan juristi, mutta silti hän herjaa kunniaani törkeällä tavalla. Hän ei tuntenut tuolloin minua, ei tiennyt koulutuksistani tai muutakaan toiminnastamme mitään. Siitä huolimatta hänellä oli otsaa arvella, että en voi olla suomalaisen professorin tasoinen henkilö! Olin tuolloin jo toiminut yrittäjyyden professorina Lapin yliopistossa, niin millä lailla olen huonompi professori kuin muut suomalaiset professorit? Olen myös auskultoinut toisin kuin 95% suomalaisista professoreista. Lapin yliopistossa sain ajettua läpi vaatimuksen, että auskultointi katsotaan lisäeduksi professoreita virkaansa valittaessa.

Pirjo Raution kysymys: ”Mikä on Preston University ja millainen on Prestonin professori?”

Jorma Virkkalan vastaus: ”Yksityiskohtia en tiedä. Alkuperäinen opinahjo on Yhdysvalloissa. Suomen Prestonin yliopisto on yhdistetty Kittilän kuntaan. Olen ymmärtänyt sen harrastavan lähinnä virtuaalista, maksullista opetusta. En pysty määrittelemään sen akateemista tasoa.”

Tutkinnot ovat amerikkalaisia. Ne määritellään Suomessa aina erikseen. Prestonin yliopiston professorit eivät vastaa suomalaisyliopistojen professoreita.

Raution kysymys: ”Millaisia miehiä ovat Prestonin professorit?”

Virkkalan vastaus: ”Ihmettelen, että he esiintyvät niin vahvasti professoreina.”

Raution kysymys: ”Onko tässä jotakin hämärää?”

Virkkalan vastaus: ”On aika kyseenalaista, jos tällainen professori esitellään suomalaisen yliopiston professorin rinnalla.”

Raution kysymys: ”Miten professorit ottavat nämä erilaiset professorit vastaan?”

Virkkalan vastaus: ”Työmarkkinoilla heidän arvonsa ei ole sama kuin suomalaisen yliopiston nimittämän professorin. Kyllä he kuitenkin sekoittavat ja hämmentävät kenttää.”

Kun tutustuu edellä oleviin kysymyksiin ja vastauksiin, ei voi kuin ihmetellä miten sanomalehden toimittaja ja professoriliiton toiminnanjohtaja, joka on koulutukseltaan juristi, voivat syyllistyä näin räikeisiin ihmisarvon loukkauksiin ja herjauksiin, sekä toimia näin moraalittomasti. Rautio ei myöskään ymmärrä terminologiaa, eli mitä lisenssi tarkoittaa. Me olemme suomalainen organisaatio, joten Prestonin omistajuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyse on rasismista ja siten rangaistava teko.

Samaan aikaan Vaasan ylioppilaslehden päätoimittaja Simo Tarkkonen (liite 10) kirjoittaa 20.2.2002 häväistyskirjeen otsikolla ”Ostoprofessorit.” Kirjoituksessa Tarkkonen herjaa todella rankasti minun ja professori Kari Kanervan kunniaa toteamalla, mm. ”miten ns. oikeassa tiedeyliopistossa opettava professori voi tahrat yliopistonsa ja ammattiryhmänsä maineen mainostamalla ”johtamisen huippuseminaaria”, jonka asiantuntijoina on kaksi postimyyntiprofessoria?” Kysyin Vesa Routamaalta, onko Tarkkonen ollut häneen yhteydessä asian tiimoilta niin kuin artikkeli antaa ymmärtää. Routamaa sanoi, että ei olla oltu, eikä kukaan ollut kommentoinut mainontaa mitenkään ainakaan hänelle. Eli Tarkkonen suoraan valehteli asioita kirjoituksessaan. Asianajajani Veli Päivikkö oli yhteydessä Tarkkoseen artikkelin takia. Tarkkonen lupasi laatia oikaisun seuraavaan numeroon ja lähetti uuden artikkelin, jossa hän pyysi anteeksi kirjoitustaan ja perui panettelunsa. Parin viikon päästä hän perui asian eli hän ei kirjoita oikaisua lehteen. Soittaessani Tarkkoselle (5/2015) hän myönsi, että hän sai taakseen Sanomalehtien liiton ja heidän lakimiesten tuen, ja sen takia hän perui meille jo lähettämänsä oikaisukirjoituksen julkaisemisen.

Tarkkonen toteaa artikkelissa myös, että ”jos kiinnostusta riittää, kannattaa käydä opiston nettisivuilla lukemassa sieltä löytyviä tohtorinväitöskirjoja. Harvoin on tullut niin hauskaa ”akateemista” tekstiä luettua. Enpä ihmettele, että Suomen professoriliiton johto ei ole suostu ottamaan prestonilaisia jäsenikseen. Kysyessä kerrotaan vain kohteliaasti, etteivät Prestonin tutkinnot täytä professoriliiton tieteenteolle asettamia vaatimuksia.” Tämäkin lainaus osoittaa, että Tarkkonen kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo. Kellään Prestonin professoreista ei ole ollut aikomustakaan liittyä Suomen professoriliittoon, koska siitä ei ole mitään hyötyä tai lisäarvoa. Prestonin kotisivuilla esitetyt väitöskirjat on hyväksytty väitöskirjoina myös useassa suomalaisessa yliopistossa, joten mitä se kertoo niiden tasosta?  Pitääkin tutustua herran omaan Pro Gradu -työhön ja verrata sitä Prestonin MBA lopputöihin. Pelkäänpä, että Tarkkonen häviää kisan. Ainakaan lehtiartikkelin laatu ei hyvää lupaa.

Jälkeenpäin (vuonna 2007) Keski-Pohjanmaan ammattikoulun rehtori Marja-Liisa Tenhunen kertoi minulle, että Opetusministeriön virkamies Anita Lehikoinen oli ollut häneen yhteydessä ja moittinut hänen toimintaansa, koska hän oli päästänyt Prestonin toimimaan K-P:AMKK:n toimialueella. Kysynkin nyt maisteri Lehikoiselta, että oletko itse onnistunut tässä tehtävässä, vaikka olet käyttänyt Opetus- ja kulttuuriministeriön arsenaalia meidän toimintamme lopettamiseksi, kuitenkaan siinä onnistumatta? Olin jo aikaisemmin tullut siihen tulokseen, että Lehikoisen osaaminen ei ole riittävä nykyisten tehtäviensä hoitamiseen lähetin hänelle koulutustarjouksen koko henkilökuntaa varten. Lehikoinen ei vastannut tarjoukseen mitenkään vaikka hänen olisi tullut menetellä siten hallintomenettelylain mukaan. Mys professori Matti Koiranen osallistui mustamaalaamiseeni. Kun tein tutkimuksen keskipohjalaisista yrittäjistä hän tahtoi lukea sen. Lähetin sen ulkomaille, koska hän oli silloin siellä vaihdossa. Olin todennut tutkimuksessa, että eräs hänen oppilaansa tekemä yrittäjyystutkimus on ristiriitainen koska tekstissä olevat tulokset olivat päinvastaiset tiivistelmässä. Tämä on jo melkoinen mukaus, että työ oli hyväksytty. Koiranen soitti minulle, että minun on soitettava väitöskirjan tekijälle ja pyydettävä anteeksi. Soitin, mutta en pyytänyt anteeksi. Koiranen ilmoitti, että hän on yhteydessä K-P AMKK:n rehtoriin, että minut erotetaan yliopettajan toimesta. 

Jos suomalainen toimittaja pystyisi irtaantumaan vasemmistolaisesta näkökannastaan, ja tutustuisi yliopiston opinto-oppaaseen heille selviäisi, että maisterin tutkinnon voi suorittaa Prestonissa 5 vuodessa ja 4 kuukaudessa.  Eikö silloin ole turha puhua pikayliopistoista? Kaikki toimittajat ovat pyrkineet väittämään, että Prestonista saa maisterin paperit vuodessa. Esimerkiksi Etelä-Suomen sanomien toimittaja Kirsti Crowley väittää jutussaan, että Haatainen oli suorittanut maisterin tutkinnon vuodessa. Haataiselta oli kysytty asiaa siihen tyyliin, että ”vuodenko se tutkinto kesti”? Siihen hän oli todennut, että ”gradussakin meni sen verran aikaa, mutta lehdessä oli koko tutkinnon kestoajaksi ilmoitettu vuosi. Tosiasia on, että kaikki tunnetuimmat yliopiston kauppaavat MBA- tutkintoja ns. kiihdytetysti, jolloin opiskeluaika voi olla jopa vain vuosi. Mutta silloin se edellyttää sitä, että opiskelijalla on taustalla jo BBA tutkinto suoritettuna. Meillä MBA-tutkinnon standardi opiskeluaika on 16 kuukautta. Sama uutinen julkaistiin myös Sanomalehti Kalevan verkkolehdessä 3.9.2009. 

Toimittaja Kirsti Crowley (liite 16) kirjoitti uuden jutun 3.9.2009 otsikolla ”Tutkintotehtaat ovat nousseet maailman korkeakoulujen riesaksi”, Väliotsikkona on ”Suomen laki ei estä mitättömien tutkintojen kauppaa.” Juttuun on yhdistetty jälleen Preston Univeristy ja siinä kerrotaan, että opintoja voi suorittaa työkokemuksella. Tämä ei pidä paikkaansa. Meillä ne vois suorittaa näyttökokeilla, mikä menetelmä on myöhemmin omaksuttu myös muissa hallituksen rahoittamissa suomalaisissa kouluissa.

Preston ja Firelake University ovat muuttanut vanhoja luutuneita tapoja ja olemme olleet edelläkävijöitä monilla eri tavoilla, joista merkittävimpiä uudistuksia ovat olleet:

*  mahdollisuus päästä opiskelemaan erilaisilla koulutuspohjilla

*  aloitimme aikaisempien opintojen tunnustamisen osana arvosanaa

*  aloimme hyväksyä ja tunnustaa tunnustettujen yliopistojen opintoviikkoja

*  aloimme ensimmäisenä tarjoamaan verkko-opetusta ja tutkintoja

*  aloitimme näyttökokeiden käyttämisen osaamisen tunnistamiseksi

* mahdollistimme ensimmäisenä yliopistona mahdollisuuden väitellä siellä, missä väittelijä
     haluaa

* aloimme ensimmäisenä vaatia professoreilta parempaa koulutusta ja sen lisäksi parempaa
    yritysmaailman tuntemusta

*  olimme ensimmäinen maksullisia tutkintoja tarjoava yliopisto Suomessa

Useat näistä uudistuksista on omaksuttu jo hallituksen rahoittamiin yliopistoihin, mutta aina tarvitaan joku, joka ne ensimmäisenä aloittaa.

Toinen Kalevan juttu julkaistiin 4.9.2009 painetussa lehdessä otsikolla ”Protesti kuihtui haamuyliopistoksi” toimittaja Heikki Uusitalon kirjoittamana. Jutussa annetaan ymmärtää, että toiminta on loppunut, vaikka se jatkuu edelleen. Pahimpana ongelma on ollut se, että suomalaiset eivät ole olleet kykeneviä suorittamaan vaativia amerikkalaisia tutkintoja. Valmistumisprosentti on ollut vain 25 kun emme ole suostuneet laskemaan vaatimuksiamme, kuten valtion rahoittamissa kouluissa menetellään. Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli on näet johtanut siihen, että kaikki pyritään saamaan valmiiksi alentamalla opiskeluvaatimuksia, koska 30 % koulujen tuloista saadaan valmistumisen perusteella. Itse olen aina toiminut suomalaisissa kouluissa; Oulaisten kauppaoppilaitoksessa, Lapin yliopistossa ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa. Prestonissa olen ohjannut vain tohtoriopiskelijoita ollessani vieraan palveluksessa, koska en voinut kilpailla työnantajieni kanssa.

3  Yksityisen yliopiston perustamisen Asiantuntijana toimiminen

Ollessani Kittilässä lensi Helsingin yliopiston omistaman Helsinki Consulting Groupin edustaja pohjoiseen haastattelemaan minua yksityisen yliopiston perustamiseen liittyvistä asioista, koska olen edelläkävijä Suomessa tällä alalla. Helsinkiin oltiin tuolloin suunnittelemassa yksityistä yliopistoa ja sen selvitystyö oli ostettu kyseiseltä yhtiöltä. Kerroin avoimesti, miten asiaan tullaan Suomessa suhtautumaan eli ”puuhamiehiä tullaan parjaamaan ja hyökkäämään heidän henkilöään vastaan. Lisäksi selvitin heille kaiken kokemani mustamaalaamiseni ja loanheiton itseäni kohtaan ja totesin, että sama olisi heillä edessään.”

Kun yksityisen IT-yliopiston perustamisuutinen julkaistiin lehdistössä, alkoi välittömästi mainitsemani henkilön kohdistuvat hyökkäykset ja parjaustoimet. Lehdessä haukuttiin Teknillisen korkeakoulu rehtori Paavo Uronen ja ihmeteltiin miten suomalaisen yliopiston rehtori voi olla tällaisessa hankkeessa mukana. Jopa hänen erottamistaan virastaan vaadittiin. Soitin Uroselle ja keskustelimme asiasta ja hänen henkilöönsä kohdistuvasta kritiikistä. Totesin myös, että olin oikeassa siinä, mitä tulisi tapahtumaan kun hanke julkistettaisiin. Tämä kuvastaa kuinka naiiveja suomalaiset ovat. Miten tämä maa voi kehittää mitään uutta näin vasemmistolaisessa ilmapiirissä? Pahimpia kehityksen jarruja ovat huonosti koulutetut lehtien toimittaja, koska he ovat usein myös vasemmistolaisia.

Artistit ja taiteilijat Paula Vesala ja Lauri Ylönen totesivat (2015), että tässä maassa ei ymmärretä moniosaajia. Se on aivan totta ja tästä on ollut kysymys myös kohdallani. Kritiikkiä on tullut siitä, että olen yrittänyt uudistaa luutuneita rakenteita. Professori Eero Eloranta on todennut Tekno & Tekijä -lehdessä, että ”Yliopistoja johdetaan keskiaikaisilla metodeilla. Virastoiksi jämähtäneet yliopistot keskittyvät sääntöihin ja määräyksiin, kun niiden pitäisi palvella ensisijaisesti opiskelijoita ja ympäröivää yhteiskuntaa.”  Tosiasia on, että tietyt ihmisryhmät kokevat, että toisen menestyminen on itseltä pois. Ei tämä järjetön hyökkäys yksityistä yliopistoa vastaan muulla tavalla selity.