KTT Veli Leinosen ja HTT Juhani Palojärven 80-vuotisjuhlakirjoitus

Tulevaisuuden ihmisen toiminnan ja kehityksen edistäminen

Nykyisin ihmisten katsotaan olevan toisistaan ja muusta ympäristöstä erillisiä, mutta he voivat olla toiminnassaan vuorovaikutuksissa toistensa ja ympäristön kanssa. Ympäristöä tarkastellaan muista ihmisistä koostuvana sosiaalisena ja välineellisenä ympäristönä. Ympäristöksi aivojen kannalta ymmärretään myös ihmisen keho. Vuorovaikutus ympäristön kanssa on mukana jo geenien toiminnassa. Ihminen ymmärretään geenien ja ympäristön vaikutusten muokkaamana yksilöllisenä muista erillisenä toimijana.

Yksilöllisyyden ja aivojen toiminnan korostus ihmisten toiminnassa ei ole edistänyt kokemusta yhteisestä olemassaolosta, mikä näkyy yhteistyön vaikeuksina. Suhde ympäristöön on jäänyt epäselväksi. Ihminen esimerkiksi tarkastelee luonnon ekosysteemejä palvelijoinaan.

Ihminen on saastuttamalla ja kuluttamalla ympäristön aineksia aiheuttanut itselleen ja muille eliöille laajasti erilaisia ongelmia ja jopa elämää vaarantavia uhkia. Ihmiset jakavat maaperän sekä merien rikkauksia hyvin epätasaisesti. Maaperää ja meriä sekä ilmakehää saastutetaan. Merien kaloja ja muita eläimiä on pyydystetty kantojen kestävyyden ylittäviä määriä.

Uhkia ovat myös tulo- ja varallisuuserot eri maissa, sekä elinkeinoissa tapahtuneet muutokset ja yritysten pyrkimys käyttää valtaa tuotteillaan. Uhkana ovat myös autoritaaristen valtioiden pyrkimykset heikentää länsimaisia demokraattisia valtioita ulkoa ja sisältä päin.

Edistääkseen tulevien sukupolvien toimintamahdollisuuksia ja kehitystä ihmisten pitää ratkaista nykyisiä ongelmia. Kehitys tarkoittaa ihmisen kohdalla perustoiminnot mahdollistavien tyypillisten piirteiden syntymistä. Ihminen saa geneettisesti määrittyminen kehon, joka mahdollistaa liikkumisen, aistitoiminnot ja puhumisen.

Lapsena ihminen oppii toimimaan leikkien yksin tai yhdessä muiden kanssa ja matkimalla aikuisia sekä muita lapsia. Lapsi kokeilee eri asioiden tekemistä ja leikkii yksin ja muiden kanssa. Lapsi myös muodostaa omia käsityksiään muista ihmisistä ja ympäröivästä todellisuudesta sekä testaa käsityksiään. Vanhempana kehitys tapahtuu omien ja muiden kokemusten kautta.

Lapsen kehitys voi häiriytyä eri syistä ja hän voi jo lapsena tai nuorena omaksua toimintatapoja, jotka voivat olla uhaksi muille. Tällainen toiminta on yksilöllinen ja yhteiskunnallinen ongelma, joka on vaatinut ja vaatii ratkaisuja.

Yksilölliset ja yhteiskunnalliset toimintatavat ja ongelmat vaihtelevat kulttuureittain ja maittain, mutta useimmat ongelmista ovat maailmanlaajuisia. Ne vaikuttavat useisiin ihmisiin eri puolilla maapalloa. Nämä ratkaisut kytkeytyvät eri maiden harjoittamaan politiikkaan.

Kysymys siitä, mikä on paras poliittinen järjestelmä, ei ole yksiselitteinen, sillä siihen kytkeytyy monia tekijöitä, kuten kulttuuri, historia, taloudelliset olosuhteet, kansalaisten ja valtioiden omaksumat arvot. Eri poliittiset järjestelmät tarjoavat erilaisia haasteita ja etuja, ja niiden toimivuus sekä tehokkuus voivat vaihdella merkittävästi eri maissa. Tässä kirjoituksessa luettelemme vain otsikkotasolla keskeisimpiä globaaleja ongelmia, joita ovat mm:

• Ympäristön ja merien saastuminen
• Taloudellinen epätasa-arvo
• Työttömyys
• Työmarkkinoiden muutokset
• Mielenterveysongelmat
• Politiikan polarisoituminen
• Maahanmuutto ja pakolaisuus
• Koulutuksen eriarvoisuus

Ongelmat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, koska niihin vaikuttavat ihmisten omaksuma kulttuuri joka vaikuttaa arvoihin ja moraaliin. Ongelmat vaativat hyvin paljon erilaisia ratkaisuja nykyisten ja tulevien sukupolvien toiminnan ja kehityksen edistämiseksi.

Tarkastelemme asiaa Timo Järvilehdon eliö-ympäristö-järjestelmän teorian ja systeemisen psykologian pohjalta. Ne tarjoavat mahdollisuuden tarkastella nykyisten ja tulevaisuuden ihmisten toimintaa ja hyvinvointia. Jokainen voi itse perehtyä eliö-ympäristö-järjestelmään ja siihen perustuvaan systeemiseen psykologiaan lukemalla Timo Järvilehdon jäljempänä lähdeluettelossa mainitut kirjat.

Tekstin ymmärtämiseksi käymme eliö-ympäristö-järjestelmän pääpiirteet lyhyesti läpi. Jäljempänä olisi perusteltua käyttää ihminen-ympäristö- järjestelmästä ilmausta systeeminen ihminen, mutta käytämme edelleen sanaa ihminen.

Teorian mukaan ihminen on kehon ja ympäristön osista koostuva järjestelmä, systeemi. Sen elementit tekevät yhteistyötä järjestelmän organisoituessa erilaisiin toiminnan tuloksia tuottaviin toimintajärjestelmiin. Toimintajärjestelmässä aistit ja liikuntaelimet kytkeytyvät ympäristöstä kehon rakenteisiin soveltuvien osien kanssa tuloksia tuottavaksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi.

Tuloksen voi tuottaa yksi toimintajärjestelmä, mutta usein tarvitaan useita toimintajärjestelmiä tuloksen tuottamiseen. Yhteisen toiminnan tulosten tuottamiseksi ihmiset ovat järjestäytyneet sosiaalisiksi järjestelmiksi, joissa yksilöllä voi olla erilaisia rooleja. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi, perheet, yritykset, kunnat, valtiot sekä valtioliitot ja koko ihmiskunta.

Sosiaalisuus ei ympäröi yksilöä, koska hän on osa järjestelmää. Muitakin organismeja voidaan tarkastella eliö-ympäristö-järjestelminä. Eliö-ympäristö-järjestelmän kytkeytyminen ja oman toimintaympäristön syntyminen tapahtuu havaintojen kautta. Jokaisella ihmisellä ja muilla eliöillä on omat reseptorinsa. Eliöt voivat käyttää toistensa toimintaympäristöjen elementtejä. Näin niille muodostuu yhteinen toimintaympäristö ja mahdollisuus myös ihmiselle tärkeään yhteistyöhön.

Ihminen organisoituu tavoitteellisesti toimintaansa, kehitystään ja elämäänsä sekä olemassaoloa edistäviin toiminnan tuloksiin. Ne merkitsevät ihmisen muuttumista ja uusia toiminnan rakenteita, joissa on mukana tulokseen organisoituneet elementit.

Ihmisen toiminta on luonteeltaan aina ennakoivaa. Ennakointi on mahdollista, koska tuloksen toteuttaneen organisaation loppu ja uuden tuloksen organisaation alku ovat mukana rakenteessa. Uusi tulos toteutuu, kun ympäristöstä valikoituu tuloksessa tarvittavia ja siihen sopivia osatekijöitä.

Ihmisen toiminta jatkuu niin kauan kuin tallella on toimintaa mahdollistavia rakenteita ja elementtejä. Toiminnan tulokset ilmentyvät rakenteiden muutosten lisäksi erilaisina muutoksina ympäristössä. Ne voivat olla esimerkiksi ilmanpaineen muutoksia, tavaroita, elokuvia, maalauksia, ravintoa, siivottu asunto, talo, katu, kirja tai uusia ajatuksia toisissa herättäviä ajatuksia.

Ihmiset jakavat toiminnan tulosten ilmentymät käyttämällä niitä osatekijöinä organisoituessaan uuteen toimintaan. Ympäristö osatekijöineen saa merkityksen ihmisen toiminnan kautta. Ympäristön osiin ei ole koodattu merkitystä välittävää informaatiota. Osatekijöillä voi olla välitön tai toimintamahdollisuuksia välittävä merkitys. Välitön merkitys on osatekijällä, jota ihminen käyttää toiminnassaan. Välillisillä merkityksillä systeemiset ihmiset välittävät toisilleen toiminnan mahdollisuuksia. Kirjaimilla ja kielen eri sanoilla ja lauseilla ihmiset välittävät toisilleen toiminnan mahdollisuuksia.

Systeemiseen toimintaan organisoitumiseen ei liity elektromagneettiseen vuorovaikutukseen kytkettyä merkityksiä välittävää informaatiota ja sen tulkintaa sekä tiedoksi muokkausta aivoissa. Ihminen luo tietoa toimiessaan yhteistyössä ympäristön kanssa.

Tieto merkitsee ihmisen muuttumista järjestelmänä. Tieto rakenteena on ihmisen olemassa olemisen edellytys ja mahdollistaa uudenlaisen toiminnan.

Eliö-ympäristö- teoria ja systeeminen psykologia muuttaa perustavanlaisesti käsityksiä psykologisen tutkimuksen luonteesta ja tutkimustulosten tulkinnasta, mutta vaikuttanee laajemminkin siihen, miten ihmisen toimintaa voidaan ymmärtää ja selittää. Muitakin eliöitä (kasveja, eläimiä jne.) voidaan tarkastella kehon ja ympäristön osista koostuvina systeemeinä. Ne voivat liittyä ihmisen toimintaan eri tavoin.

Ihmisen toiminta on tietoisten ja ei-tietoisten toiminnan tulosten seuraantoa, toiminnoista ja rakenteesta toiseen siirtyvää prosessia. Tietoisuus kytkeytyy yhteistyöhön ja yhteiseen olemassaoloon.

Ihmisen elämä on yhteistyötä muiden ihmisten ja ympäristön eliöiden ja elottoman aineksen kanssa. Ihminen ja hänen toimintansa sekä elämänsä mahdollisuudet muuttuvat ympäristön muuttuessa. Ihmiset muuttavat toistensa ympäristöä erilaisilla ympäristöelementeillä (ääni- ja valoaalloilla, rakennuksilla, esineillä, taideteoksilla, erilaisilla kirjoilla, jne.). Ihmiset voivat näin edistää toistensa ja tulevaisuuden ihmisten toimintaa ja kehitystä.

Ihmisen elämän jatkuvuus yksilönä ja yhteisöinä, viime kädessä ihmiskuntaa, perustuu toiminnan kannalta suotuisaan ympäristöön. Ihmisen maailma on sosiaalinen yhteistyön maailma. Siinä ihmisten toimintajärjestelmät kietoutuvat keskenään ja muiden eliöiden toimintajärjestelmiin monimutkaisin tavoin toiminnan tulosten tuottamisen rakenteiksi. Ihmisen tietoisuuskin on kehittynyt ja kehittyy yhteistyön kautta.

Ihmisen toiminta on tietoisten ja ei-tietoisten toiminnan tulosten seuraantoa, toiminnosta ja rakenteesta toiseen siirtyvää prosessia. Toimintojen taitekohdassa toiminnan tulokseen sisältyy samanaikaisesti aiempaan ja uuteen toimintaan liittyviä toimintajärjestelmiä, jolloin edellisen toiminnan loppu on mukana uuden toiminnan alussa. Se mahdollistaa toteutuneen toiminnan arvioinnin ja tulevan toiminnan ennakoinnin.

Toiminnan tuloksillaan systeemiset ihmiset voivat edistää myös tulevaisuudessa syntyvien ihmisten toimintaa ja kehitystä. Ihminen voi edistää muidenkin organismien (eliöiden) toimintaa ja lajiin liittyvää kehitystä.

Ihmisellä on erityinen kyky muihin eliöihin verrattuna. Ihminen kykenee tietoiseen oman ja muiden ihmisten sekä eliöiden toiminnan analysointiin ja arviointiin sekä suuntautumaan sen mukaan uuteen toimintaan. Analyysia ja arviointia voivat tehdä muutkin ihmiset. Tulokseen liittyen ihmiset voivat analysoida tuloksen toteuttamisessa tarvittujen ihmisten ja ympäristöelementtien järjestäytymistä, prosessin etenemistä ja kestoa sekä toteutukseen liittyviä erilaisia tapahtumia.

Tuloksen toteuttanut voi arvioida tulosta sen mukaan, miten tavoite toteutui, ja tarjoaako tulos pohjan hänen tai muiden ihmisten ja eliöiden uudelle tulokselliselle toiminnalle. Muutkin ihmiset kuin tuloksen toteuttanut voivat arvioida tuloksen käytettävyyttä uudessa toiminnassaan tai muiden eliöiden toiminnassa.

Ihminen kykenee myös arvioimaan, millainen tulos ilmentymineen on ihmisen itsensä ja muiden ihmisten sekä eliöiden tulevan toiminnan sekä samalla elämän ja olemassaolon kannalta. Arviointi on luonteeltaan eettistä. Siinä arvioidaan edistääkö vai haittaako tulos sen toteuttajan tai muiden ihmisten ja eliöiden tulevaa toimintaa sekä kehitystä. Ihmisen kannattaa suojella lajien elämää ja toimintamahdollisuuksia eri tavoin. Ihmisen korkein eettinen tavoite on lajien ja elämän säilyminen.

Eettisesti hyvä on tulevaa toimintaa ja kehitystä edistävä ja huono niitä haittaava. Toimintaa ja kehitystä edistävällä tuloksella ihminen saattaa osallistua tulevaisuuden ihmisten ja muiden eliöiden historian luomiseen. Tulos voi olla jo jokin keksintö tai ajatus, jonka pohjalta uusi toimintatapa tai keksintö tulevaisuudessa syntyy. Uuden tuloksen toteutuminen voi tapahtua vasta paljon myöhemmin. Nykyiset keksinnöt ovat toteutuneet kymmeniä vuosia tai jopa vuosisatoja vanhojen ajatusten ja keksintöjen pohjalta.

Toimintansa tulosten arviointia ihminen joutuu tekemään tulokseen johtavan prosessin tavoitteen asettamisen ja jokaisen osatuloksen sekä niistä koottavan lopputuloksen kohdalla. Arviointi saattaa pidentää prosessin kestoaikaa, mutta samalla syventää ihmisen suhtautumista toimintaansa ja sen edistämiseen sekä elämää uhkaaviin tekijöihin.

Eettisen arvonsa kaikkien eliöiden elämän jatkumiseksi ja säilymiseksi ihmisen on opittava ottamaan huomioon toiminnassaan myös syntymättömät sukupolvet ja muut eliöt. Siksi on tärkeää tuloksiin liittyvä analysointi ja arviointi. Niiden avulla ihmiset voivat suuntautua muuttamaan nykyisiä toimintatapojaan.

Eettisen arvioinnin kautta ihminen voi varmistaa tulevaisuuden ihmisen ja muiden eliöiden toiminnan ja säilymisen maapallolla. Tämä edellyttää jatkuvaa pyrkimystä toiminnan ja lajiin liittyvän kehityksen edistämiseen uusilla tuloksilla.

Ihmisen on kyettävä lisäksi arvioimaan toimintatapojaan sen mukaan, miten eettisyys hänen toiminnassaan toteutuu, jotta sitä vaarantavilta toimintatavoilta vältytään. Tällainen arviointi on moraalista arviointia, jolla toiminnan toteutuneet tai suunnitellut tulokset voidaan jakaa hyviin/oikeisiin, toimintaa ja elämää edistäviin ja huonoihin/vääriin, toimintaa ja elämää uhkaaviin tapoihin. Ihminen voi arvottaa eri tavoin toimintatapojaan ja kehitellä sääntöjä toiminnan tulosten toteuttamiseen.

 

Arvot, moraali ja toiminta

Arvojen, periaatteiden, sääntöjen ja normien sekä niiden rikkomiseen tarttumisen avulla ihmiset voivat pidättäytyä omaa toimintaansa ja elämäänsä sekä muiden eliöiden elämää ja toimintaa vahingoittavasta ja rajoittavasta toiminnasta. He voivat myös suuntautua korjaamaan aiemman toimintansa yhteydessä itselle ja muille eliölle aiheutuneita vahinkoja. Näin he edistävät omia ja muiden eliölajien toiminnan mahdollisuuksia ja säilymistä maapallolla.

Periaatteita, sääntöjä ja normeja voi olla eettisellä, moraalisella ja juridisella tasolla.

Arvot ovat eettisen pohdinnan tuloksia. Niiden pohjalta voidaan jotakin toimintaa arvioida hyvänä tai pahana. Moraalissa on kysymys ihmisten arvostuksista. Arvojen ja arvostusten pohjalta ihmiset voivat luoda yksilölliseen ja yhteiseen toimintaan liittyviä periaatteita, sääntöjä ja normeja.

Etiikan ja moraalin kannalta uusia haasteita tulee ns. tekoälyn käytön lisääntymisen myötä. Ihmiselle tulee haasteelliseksi arvioida tekoälyn kautta saavutettavia tuloksia.

Tekoälykin perustuu ihmisten tulokselliseen toimintaan. Tietokone ohjelmoidaan esimerkiksi käymään läpi historiallista kirjallista aineistoa ja luomaan uutta tekstiä. Tekoälysovelluksia ihmiset voivat käyttää päätöksentekemisen eli toimintaan organisoitumisensa tukena. Sen avulla voidaan arvioida tavoiteltavan tai toteutuneen toiminnan hyötyjä ja haittoja sekä toiminnan eettisyyttä ja moraalia.

Arvojen syntyminen ja moraali voidaan liittää ihmisen tietoisen toiminnan tulosten merkityksen arviointiin (Leinonen 2003, Hyvinvoinnin kokonaisvaltainen malli).

Ihminen voi arvioida oman toimintansa merkitystä muille ja heidän toimintansa merkitystä itselleen. Tiettyjä tuloksia ihmiset yksin tai yhdessä voivat pitää arvokkaina ja tavoiteltavina. Kielellisenä ilmauksena sanalla arvo voidaan viitata tähän tavoiteltavaan tulokseen ja siihen johtavaan toimintatapaan, johon yhteisön jäsenten tulisi organisoitua jatkuvasti.

Arvot tarkoittavat kielellisiä kuvauksia yhteisistä kaikkien toiminnan ja elämän kannalta suotuisista tuloksista sekä mahdollisuuksista niihin. Esimerkiksi ympäristöön liittyvillä arvoilla ihmiset voisivat luoda toimintatapoja, jotka vähentävät ympäristön vaurioittamista ja sen elementtien kulutusta. Arvot toteutuvat, kun ihmiset ymmärtävät arvojen kielellisen kuvauksen samalla tavoin. Ihmisten yksilöinä ja yhteisöinä tulisi kyetä arvioimaan toimintansa tuloksiin liittyvät muutokset myös muiden eliöiden toiminnan kannalta.

Tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvoilla ihmiset kuvaavatkin pyrkimystään toimia niin, että kaikilla olisi yhteiskunnassaan hyvinvoinnin mahdollisuus ja tulosten jaossa kaikki otettaisiin huomioon. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus eivät kuitenkaan toteudu kaikille samanlaisina toiminnan tuloksina ja niiden jako-osuuksina, mikä yhdessä ihmisten halu luokitella toisiaan eri ryhmiin heikentää arvojen toteutumista.

Ihmisen toiminta muuttuu jatkuvasti, joten arvojenkin muuntuminen on jatkuvaa. Tämä ilmenee esimerkiksi eri-ikäisten ihmisten tavassa ajatella ja toimia. Nuoremmat ovat kehittäneet uusia toimintamalleja itselleen, kokeilevat niitä ja hyväksyvät tuloksikseen sellaisia tuloksia, joita vanhemmat eivät saata ymmärtää ja tavoitella niitä. Arvot luovat toisin sanoen yhdenmukaisuutta ihmisten käyttäytymiseen, mutta voivat myös toisaalta estää yhteistyötä. Toisistaan poikkeavien arvojen mukaan suuntautuvien ihmisten on vaikea tehdä yhteistyötä.

Yhteisiin toimintaa edistäviin tuloksiin organisoitumista vaikeuttaa suuresti myös ihmisten yksilöllisten tavoitteiden runsaus. Jokaisen ihmisen elintoiminnot ovat perustaltaan samankaltaiset, mutta kunkin yksilöllisyys ja persoonallisuus kehittyvät sosiaalisissa suhteissa erilaisiksi.

Jokainen ihmisyksilö tavoittelee omia tuloksiaan, mutta ne syntyvät kuitenkin aina sosiaalisessa kontekstissa ja ovat myös aina yhteisiä jaettavia tuloksia. Ilman tulosten yhteistä arviointia ja toiminnan yhteen sovittamista arvojen avulla ihmiset saattaisivat joutua tilanteeseen, jossa kaikkien toiminnan edellytykset heikkenevät.

Laajan yhteisen tietämisen ansiosta ihmiset voivat helposti asettua toistensa asemaan ja arvioida asioita monipuolisesti sekä luoda kuvauksia kaikkien kannalta arvokkaasta toiminnasta. Sanalla moraali ihmiset viittaavat toimintansa jatkuvaan tuloksellisuuden arviointiin ja sen pohjalta luotuihin käyttäytymisen kuvauksiin eli moraalikoodeihin, joiden mukaisen toiminnan ihmiset kokevat moraalisesti oikeaksi.

Moraalisäännöillä ihmiset ohjaavat toisiaan sosiaalisissa suhteissaan, ympäristöelementtien käytössään ja suhtautumisessaan muihin eliöihin. Jokainen toiselle tarkoitettu sääntö on myös omaa toimintaa koskeva ohje. Tätä kautta moraali voidaan kokea hyvin yksilökohtaisena asiana, omana etuna, vaikka viime kädessä se liittyy muiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Moraalin kautta ihmiset määrittelevät suhtautumisensa omaan elämäänsä ja muiden ihmisten ja eliöiden elämään liittyviin ilmiöihin. Ihmiset laativat moraalisen toiminnan kuvauksia omaa yksilöllistä toimintaansa ja yhteistyötään varten. Näitä kuvauksia voi olla myös laeissa, joihin sisältyvillä sanktioilla voidaan vahvistaa arvojen ja eettisten sääntöjen mukaista toimintaa.

Moraalin perusta on ihmisten yhteiselämässä, oman ja muiden toiminnan toisiinsa sovittamisen tarpeessa, jota myös eri uskonnoissa korostetaan. Moraalikin toteutuu ihmisen toiminnan kautta ja ilmenee ihmisen toimintatavoissa. Moraali liittyy ihmisen toiminnan edistämiseen oleellisesti.

Moraalisia ja eettisiä sääntöjä tarvitaan esimerkiksi ihmisen geeniterapiassa ja erityisesti genomin muokkauksessa, johon kohdistuu liiketaloudellisia ja muita odotuksia. Geenimuokkaus voi tuoda enemmän haittaa kuin hyötyä ihmisen hyvinvoinnille. Eettisiä ongelmia liittyy myös kehon varaosien keinotekoiseen tuottamiseen. Kantasoluja tai kasvutekijöitä sisältävillä musteilla voidaan tuottaa erilaisia tulostettavia solukudoksia 3-D-laitteilla. (Ahteensuu 2014,

Genomin muokkauksen pelisäännöt. Ihmisen toiminnassa on mukana moraalinen aspekti aina. Voidaan sanoa, että moraalilla on universaali ydin, se koskettaa koko ihmiskuntaa. Moraaliin on hyvän/oikean ja pahan/väärän toimintatavan erottamisen kyvyn lisäksi kytketty altruistinen toisen edun pyyteetön huomioiminen. Tarkasteltaessa ihmisen toimintaa tuloksiin organisoitumisena tulevan toiminnan kannalta hyvää on kaikki, mikä edistää tuloksiin organisoitumista ja pahaa, mikä haittaa tai estää sitä.

Moraaliseksi voidaan sanoa arviointia ja sen pohjalta tapahtuvaa organisoitumista, jolla turvataan jonkin yksilöllisen tai sosiaalisen järjestelmän olemassaolo ja tuloksellinen toiminta aiheuttamatta turvattomuutta muille. Moraalisen arvioinnin kautta ihmiset voivat suuntautua niin yksilöinä kuin yhteisjärjestelminä olemassaolonsa kannalta tavoittelemisen arvoisiin tuloksiin alistamatta tai hyväksikäyttämättä toisia.

Ongelmallista moraalin tarkastelussa on tulosten tai oikeammin niiden ilmentyminä olevien ympäristömuutosten merkityksen arvioiminen tulevan toiminnan kannalta. Tulosten ilmentyminä olevia ympäristön muutoksia voidaan arvioida vain niin, että selvitetään, millaisia mahdollisuuksia ne antavat uudelle toiminnalle. Moraalisesti ja toiminnan kannalta hyviä ovat tulokset, kun ne voidaan liittää mukaan ihmisen elämän ja toiminnan kannalta suotuisten, toimintaa edistävien tulosten ketjuun.

Ympäristön muutoksia ihmisten on voitava käyttää laajasti hyväkseen toiminnassaan. Moraalisesti ja toiminnan kannalta huonot tulokset merkitsevät tuloksellisen toiminnan estymistä tai toimintamahdollisuuksien heikentymistä.

Tulosten ilmentymien merkityksen arviointia voidaan tehdä vain oman tai lähimpien ihmisten toiminnan, tietyn sosiaalisen yhteisön tai vain sen tiettyjen jäsenten esim. osakeyhtiön omistajien, oman valtion tai maanosan ihmisten tai koko ihmiskunnan toiminnan ja elämän kannalta. Mitä laajemmin ihmiset tietävät, sitä paremmin he kykenevät moraaliseen arviointiin oman ja yhteisönsä, viime kädessä ihmiskunnan toiminnan kannalta.

Moraalinen toimintakin määrittyy tilannekohtaisesti. Esimerkiksi toisen ihmisen tappamista pidetään yleisesti moraalisesti huonona tekona, mutta sodan lakien mukaan viholliseksi katsottavan ihmisen tappamista taistelussa voidaan pitää moraalisena velvoitteena, koska tämä on uhka omalle ja yhteisön olemassaololle.

Liiketoiminnassa korostuu esimerkiksi yhtiöiden omistajille jaettavan voiton saaminen ja tämä on saattanut johtaa rahan saamista korostavien arvojen kehittymiseen ja moraalisen arvioinnin vähättelyyn. Tuloksiin on pyritty aiheuttamalla vahinkoa muille ihmisille ja luonnolle. Toiset ihmiset ja luonto alistetaan tällöin eri keinoin hyödyttämään etupäässä vain omistajien etua ja hyvinvointia. Kansainvälisillä sopimuksilla ja kansallisilla laeilla tulisikin estää ihmisten alistaminen työelämässä ja elämää vaikeuttava maan sekä veden hankkiminen ja vaurioittaminen sekä saasteiden siirrot tuottajamaista muualle.

Moraalista arviointia vahvistaa tieto liiketoiminnan luonteesta. Ihmiset voivat arvioida liiketoimintaa paremmin, kun he tietävät laajasti yritysten toimintaprosesseista ja miten yritys esimerkiksi kohtelee työntekijöitään, käsittelee jätteitä ja kertoo niiden sekä tuotteidensa ainesosista ja niihin liittyvistä uhkista ihmisille ja ympäristölle. Tärkeintä on kertoa, miten yritys aikoo vähentää uhkia ja korjata syntyneitä vaurioita.

Ympäristön muutosten kautta muut eliöt liittyvät ihmisen moraaliseen arviointiin hyvin laajasti, sillä ympäristö yhdistää kaikkia eliölajeja. Muut eliöt ja niiden tarpeet ja toiminta liittyvät ihmisen toimintaan erilaisina ympäristön osatekijöinä. Jokaisella eliöllä on oma toimintaympäristönsä, joka liittyä ihmisen toimintaympäristöön. Hankalia moraalisia ongelmia ilmenee tilanteissa, joissa ihmiset ottavat käyttöönsä muiden eliöiden toimintaympäristöjä tai rajoittavat esimerkiksi eläinten lajinmukaista toimintaa ja elämän mahdollisuuksia.

Ihmiset muuttavat toiminnallaan eliöiden rakennetta. Eläinten ja kasvien rakenteita on muutettu jalostustoiminnalla ja geenimuuntelulla sekä genomin muokkauksella. Tavoitteena on ollut eläimen tai kasvin parempi soveltuvuus ihmisen käyttöön. Esimerkiksi lehmiä on jalostettu tuottamaan maitoa enemmän ja kasvin geenistöä on muutettu, jotta se kestäisi hallaa.

Eliöiden rakenteiden muuttamiseenkin voidaan ulottaa moraali eli niiden toimintaa eliöinä huonontavat toimenpiteet ovat katsottavissa moraalittomiksi. Eläimet ja kasvit voivat aiheuttaa myös uhkia ihmisille. Villieläimet saattavat raadella ja ihmiset voivat saada eläimistä ja kasveista toimintajärjestelmiensä toiminnalle haitallisia ainesosia esim. myrkkyjä, allergeeneja. Hyönteiset voivat levittää sairauksia aiheuttavia alkueläimiä tai ihmiset saavat ravinnostaan ja ympäristöstään elinvoimaansa heikentäviä loisia. Ihmiset yleensä suuntautuvat torjumaan eliöiden aiheuttaman uhkan poistamalla uhan aiheuttajan tuhoamalla sen tai muuttamalla sen toimintaympäristöä esimerkiksi myrkyttämällä.

Muut elävät järjestelmät muuttavat myös ympäristöä, joka on samalla myös ihmisen toimintaympäristö. Tällaiset ympäristömuutokset voivat olla ihmisen toimintaa edistäviä tai haittaavia. Ihmisen kannattaa omassa toiminnassaan arvioida, miten hänen toimintansa seurauksena ilmenevä ympäristömuutos edistää tai haittaa hänen kannaltaan hyödyllisten tai haitallisten eliöiden toimintaa ja elämää.

Ihmiset eivät kuitenkaan ole kokeneet moraalin liittyvän muihin eliöihin, mutta muuttamalla eliöiden ympäristöä tai eliöitä itseään, ihminen muuttaa samalla omaa toimintaympäristöään. Muutos voi olla samalla hyödyllinen tai vahingollinen ihmisille ja eläimille tai toinen saa hyötyä toisen kärsiessä vahinkoa. Ihmisen on tärkeää kehittää muihin eliöihin ja luontoon liittyviä toimintatapojaan ja siihen liittyvää sääntelyä.

Moraalisen tarkastelun tulisi laajentua koskemaan luonnonvarojen käyttöä ja muiden eliöiden elämän mahdollisuuksia sekä muuttaa ihmisten toimintaa niitä kohtaan. Se voi edistää ihmisten oman toiminnan mahdollisuuksia. Eettinen ja muu arviointi voi perustua vain yhteiseen tietoon luonnonvarojen ja muiden eliöiden ympäristön ja toiminnan liittymisestä ihmisen toimintaan. Tiedon hankinta ja oppiminen syventävät arviointia.

Mitä laajempaa ihmisten välinen yhteistyö on, sitä enemmän he joutuvat arvioimaan toiminnan tuloksiaan tai oikeastaan niiden ilmentyminä olevia ympäristömuutoksia yhteistyöhön osallistuvien ja yleensä ihmisten toimintamahdollisuuksien ja hyvinvoinnin kannalta. Se merkitsee myös laajempaa keskustelua moraalista ja laajempia ihmisryhmiä koskettavien moraalisääntöjen syntymistä. Koska ympäristö eliöineen liittyy ihmisen toimintaan, on ympäristöasioiden oltava mukana keskustelussa ja moraaliset säännöt voivat kuvata myös ympäristön ja sen eliöiden käyttöä. Ihmisen on kehitettävä ennen kaikkea yhteistyöhön liittyvää kommunikointia.

Moraalisessa arvioinnissa toinen ihminen vertautuu omaan itseen tai ainakin hänen tulisi vertautua, jolloin ihmiset suuntautuvat toiminnassaan kohtelemaan toisiaan tasaveroisesti ja oikeudenmukaisesti. Tietoisuutensa kautta ihmiset pystyvät asettumaan toisen asemaan, ottamaan yhteistyössä muiden siihen osallistuvien roolin ja arvioimaan omaa toimintansa merkitystä muiden toimintamahdollisuuksille.

Vastaavasti ihmiset voivat arvioida muiden ihmisten ja eliöiden toimintaa omalta kannaltaan. Ihmisillä on suuria eroja mahdollisuuksissa organisoitua tavoitteelliseen toimintaan. Toimintamahdollisuuksien edistäminen edellyttää uuden tiedon luomista tutkimuksen avulla ja uusien toimintatapojen oppimista yksilöinä sekä yhteisöinä ihmiskunnan laajuisesti. Uuden tiedon myötä ihmisten ajattelu- ja toimintatapojen tulisi muuttua niin, että he ymmärtävät eri asioiden toisiinsa kytkeytymisen ja oppivat toimimaan toimintamahdollisuuksiaan sekä kehitystään ja elämäänsä edistävällä tavalla. Ihmiset voivat oppia myös edistämän toiminnallaan muiden eliöiden toimintamahdollisuuksia. Toimintamahdollisuuksia edistää myös johtamisen uudelleen ymmärtäminen.

Valta ja johtaminen kytketään yleensä niihin, jotka voivat määrätä toisten toiminnasta tai saada muita mukaan toteuttamaan tavoitteitaan. Ihmisellä katsotaan olevan valtaa, kun hän voi estää muita toimimasta tai hän voi käyttää muita hyväkseen omien pyrkimystensä toteuttamiseen. Tässä ajattelussa johtaja on vallankäyttäjä, jonka toiminnan kohteena muut ovat.

Johtajan tai vallankäyttäjän valta toteutuu kuitenkin vain, jos ihmiset seuraavat häntä tai heidät pakotetaan toteuttamaan vallankäyttäjän määräyksiä. Toiminnan edistämiseen liittyy vahvasti ihmisten keskinäinen luottamus mikä syntyy yhteistyön kautta, kun ihmiset tietävät tavoiteltavan tuloksen hyödyllisyyden oman toimintansa kannalta. Tiedon lisääntyminen vähentää myös ihmisten toiminnan ja elämän mahdollisuuksien suurinta uhkaa eli tulevaisuuden pelkoa. Pelko lisääntyy ihmisten eroavista näkemyksistä ja toiminnan vastakkainasettelusta.

Valtiot eivät aidosti pyri toimintansa edistämiseen ja elämän säilymiseen. Siksi niiden pitäisi olla poliittisen toiminnan ja kommunikoinnin aiheena jatkuvasti. Diktatuurisesti johdetut valtiot turvautuvat vihaan, väkivallan käyttöön, toisten alistamiseen sekä toimintamahdollisuuksien rajoittamiseen, ystävyyden ja rauhaa edistävän yhteistyön sijaan. Toiminnan edistäminen kohdistuu asetuotannon ja varustelun edistämiseen. Ihmisen on mahdollista asettaa myös rauhanomaista toimintaa edistäviä tavoitteita ja luoda niitä toteuttavia organisaatioita.

Valtiot voivat neuvotella esimerkiksi merten liikakalastusta säätelevistä toimista ja luoda valvontaa varten yhteistyöorganisaation, joka antaa kalastajille pyynnin suositusohjeita. Ihmiset voivat ennallistaa soita, metsäalueita, puro- ja koskiuomia, purkaa patoja ja rakentaa kalaportaita, jättää metsäalueita pysyvästi luonnontilaan, muuttaa viljelymenetelmiä ja käyttää kasveja peltojen ravinnepitoisuuden muuttamiseen sekä asuinseutujen ilmanlaadun parantamiseen. Energian tuottamisessa voidaan siirtyä päästöjä vähentäviin menetelmiin.

Ihmiset ovat keksineet erilaisia laitteita ja koneita sekä uusia toiminta- ja oppimistapoja edistämään toimintaansa. Esimerkiksi sairaanhoidossa on siirrytty vatsa- ja sydänleikkauksissa käyttämään tähystysleikkauksia. Aivojen ja kehon tutkimusta varten on kehitetty laitteita ja uusia menetelmiä. Niiden kehitys on saattanut alkaa jo sukupolvia sitten ja tulevat sukupolvet tulevat hyötymään niistä tulevaisuudessa. Jokainen sukupolvi tuottaa ihmisen toimintaa ja kehitystä edistäviä tuloksia oman sukupolvensa sekä tulevaisuuden ihmisille.

Ihmisten on lisättävä toimintansa etu- ja jälkikäteistä arviointia. Jälkikäteen voidaan arvioida ja kuvata tulokseen liittyvää prosessia, sen elementtejä ja tapahtumia sekä merkitystä toiminnan ja kehityksen edistämisen kannalta.

Yhteistyön tuloksista voidaan arvioida ja kuvata osallistujien roolia ja merkitystä tulevaisuudessa syntyvien ihmisten toiminnan ja kehityksen edistämisessä. Näin luodaan ihmisen toiminnan historian kattavia kuvauksia.

Tulevaisuuden ihmisten toiminnan ja kehityksen edistämiseksi ihmisten on tuotettavia sellaisia tuloksia, joiden erilaisia ilmentymiä ympäristössä tulevaisuuden ihmiset voivat käyttää omassa toiminnassaan. Tällaisia voivat olla tavarat, rakennukset, taideteokset, kirjat, koneet, tutkimukset, ohje uudesta tavasta toimia, uusi ruoka-aine, uudet tavat tuottaa ruokaa ja energiaa, saasteista puhdistettu ympäristö.

Ympäristön säilyminen jatkuvasti suotuisana ihmisen tuloksellisen toiminnan kannalta on edellytys ihmislajin ja muidenkin eliöiden säilymiselle. Ympäristön kautta menneet, nykyiset ja tulevat sukupolvet liittyvät toisiinsa. Maapallon jatkuvuuden turvaamiseksi ihmisillä on käytössään laaja valikoima keinoja, jotka vaihtelevat kestävästä kehityksestä kansainväliseen yhteistyöhön sekä yksilöllisiin toimiin. Yhdistämällä nämä lähestymistavat voimme luoda kestävämmän tulevaisuuden meille kaikille.

Ihmiskunnan on yhä mahdollista turvata maapallon jatkuvuus ja luonnon monimuotoisuus useilla eri keinoilla. Nämä keinot voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan: kestävä kehitys, yhteistyö ja politiikka sekä yksilön toimet.

Katsomme otsikkotasolla näitäkin asioita, koska niistä löytyy paljon tietoa useasta eri lähteestä. Järvilehdon Eliö-ympäristöjärjestelmän teoria oikein ymmärrettynä antaa vastaukset näihin tärkeisiin kysymyksiin:

Kestävä kehitys

• Energiatehokas tuotanto ja kulutus
• Uusiutuvan energian tuotanto ja käyttö
• Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen

Yhteistyö ja politiikka

• Koulutus ja tietoisuuden lisääminen
• Poliittinen vaikuttaminen
• Kansainväliset sopimukset

Yksilön toimet

• Vastuullinen kuluttaminen, kerskakulutuksesta luopuminen
• Osallistuminen paikallisiin ja kansainvälisiin ympäristöprojekteihin
• Liikkumistottumusten muuttaminen
• Vastuullinen maatalous ja viljely
• Äänestäminen ympäristöystävällisten ehdokkaiden puolesta

Maapallon ja ihmisrodun jatkuvuuden turvaamiseksi meillä on käytössä laaja valikoima keinoja. Keinot vaihtelevat yksilöllisistä toimista valtioiden harjoittamaan kestävään kehitykseen ja kansainväliseen yhteistyöhön kaikilla sektoreilla. Yhdistämällä nämä lähestymistavat, voimavarat ja resurssit, voimme luoda kestävämmän tulevaisuuden ihmisille ja eliöille.

 

Lähdeluettelo:

Järvilehto, Timo. (1994) Ihminen ja ihmisen ympäristö.
Järvilehto, Timo. (1995) Mikä ihmistä määrää?
Leinonen, Veli, (2003) Hyvinvoinnin kokonaisvaltainen malli. Systeeminen näkökulma hyvinvointiin ja sitä edistäviin toimintatapoihin taloudessa sekä hallinnossa,     
           Vaasan yliopisto.
Leinonen, Veli, (2023) Toiminnallinen hyvinvointi eliö-ympäristö-järjestelmän teorian ja systeemisen psykologian näkökulmasta, Firelake University Finland.
Palojärvi, Juhani, (2000) Decision Making of SME entrepreneur, A Psycho Social Perspective, Lapin yliopisto.
Palojärvi, Juhani (2004) What are values and moral ​​and how do they affect our choices. Firelake  University Finland.